Tällaisia tilaisuuksia sattuu kohdalle aika harvoin. Äiti mainitsi mökillä ohimennen, että on vähän liikaa kerääntynyt kalusteita pieneen pirttiin. Kysyi, muistanko sellaista vanhaa tummaa kaappia, joka siellä on ollut aikojen alusta. Kuulemma ovat isäni kanssa kunnostaneet sen minua odottaessaan. Hioneet ja lakanneet kerrostalon varastossa.
Kaappi on kuulemma tullut meidän sukuun monen mutkan kautta Karjalasta evakkojunalla - omia sukujuuriani ei siellä ole, mutta jossain vaiheessa kaappi jäi omistajien sukuun tarpeettomaksi, ja siitä lähtien se on ollut isovanhemmillani. En ole siihen juurikaan kiinnittänyt huomiota mökillä, mutta nyt kun minulla oli tilaisuus saada se kotiimme, niin en epäröinyt hetkeäkään. Miehen ilme oli kyllä taas niin näkemisen arvoinen.. Sellainen epäuskoisen kysyvä, mutta ei viitsinyt sanoa mitään... Sitoi kiltisti peräkärryille vaan. En uskaltanut heti kertoa, että ajattelin tätä yläkertaan tyttöjen makuuhuoneeseen, sillä se vaatisi lasikaiteen irrottamisen, mutta kyllä sitäkin vaihtoehtoa jo väläytin. Jossain vaiheessa sieltä on pakko saada alas liian ysäri musta nahkasohva, joten kun kaide joka tapauksessa irrotetaan, niin silloin täytyy vähän muutenkin miettiä isojen kalusteiden sijoittelua. Siihen operaatioon kun ei kovin usein viitsi ryhtyä.
Mutta nyt kun sijoitimme senkin lasten alakerran leikkihuoneeseen, niin huomaan sen olevan kuin tehty tuohon entiselle pianon paikalle. Haluaisin vanhan senkin pariksi jonkun klassisen ajattoman, ehkä moderninkin tuolin. Se toisi ihanaa kontrastia vanhalle huonekalulle, samoin kuin Vitan valaisin Carmina.
Mutta nyt kuului auton hurahtavan pihaan - sieltä ne kyläluudat tulivat vihdoin kotiin!
Hyvää loppuviikkoa!
Katri