Mikäköhän siinä on, että sitten kun on jo valmiiksi koti ihan levällään kirppistavaroiden pöyhimisestä, niin sitten samaan syssyyn tulee kauhea tarve siirrellä myös huonekaluja paikasta toiseen? Täällä on hävitys ja kauhistus vaihdellut huoneesta toiseen viime päivien ajan (vai pitäisikö jo puhua viikoista? Onkohan miehen lomalla osuutta asiaan?), mutta pikkuhiljaa hommia tulee valmiiksi ja tavarat löytävät taas paikalleen. Toiset kirppiskasseihin ja toiset jonnekin kaappien syövereihin. Kaikenlaista pientä näpräämistä - listoitusta, hyllyjen laittoa ja sen sellaista on tullut myös askarreltua, jotta saataisiin nurkat tuparikuntoon. On se hyvä että on jonkinlaisia deadlineja. Niitä listoja ei olisi varmaan tullut koskaan laitettua paikalleen, ellemme olisi nyt ottaneet näistä tupareista sellaista pientä tavoitetta.
Mutta siis - parina päivänä täällä on kärsitty myös vaimokkeen maalausvimmasta ja rymsteerausrumbasta. Maalasin vaaleanruskean wieniläistuolin mustaksi, kun alkoi tuntua, että kotoa löytyy liian paljon erisävyisiä puutavararoita. Maalasin myös sinisen lipaston (alla) valkoiseksi, ja nythän se sopii melkein minne vaan! Vetimet pitäisi vielä siihen löytää. Mies ei enää edes ihmettele, kun dekoreeraus (joksi hän huonekalujen siirtelyä kutsuu) alkaa. Välillä pyörittelee silmiään ja välillä naureskelee, mutta onneksi sentään hyvällä. Olenkin ottanut vain taktiikaksi pyytää ottamaan huonekalusta kiinni ja kertonut vasta sitten, minne se on tarkoitus raahata. Pieni vääntö meinasi tulla kun hän väitti ettei varmastikaan mahdu portaikosta tuo eskarilaisen pöytä ja maalaamani lipasto. Mutta onneksi pidin pääni ja koitettiin - mahtuivat nipinnapin! Nyt ne muuttivat yläkertaan ja tyttöjen makuuhuonekin alkaa näyttää huoneelta pikkuhiljaa.
Tyttöjen makuuhuone yläkerrassa on aika haastava kalustettava (ja kuvattavakin), koska siellä ei ole yhtään ulkoikkunaa. Sen sijaan siellä on kaksi sisäikkunaa - toinen ruokailutilaan ja toinen alakerran korkeaan leikkihuoneeseen. Polttimoksi valaisimeen hankin täyden spektrin päivänvalolampun, jotta tilassa olisi mahdollisimman hyvä valo. Onneksi korkeista tiloista tulee valoa hyvin. Ompelin ovensuuhun pitkät pimennysverhot, ja molempiin ikkunoihin laitoimme pimentävät rullaverhot, sillä aurinko nousee tuolta ruokailutilan ikkunoiden puolelta ja valon määrä oli ihan mieletön jo viideltä aamulla. Voitte kuvitella, miten paljon paremmin olemme nukkuneet niiden laittamisen jälkeen. Nukuttaminenkin on paljon helpompaa, kun huoneen saa kunnolla pimeäksi.
Eskarilainen sai koulupöydän, joka oli meidän vanhassa kodissa, mutta tarpeettomaksi jäätyään majaili mökillä varastossa. Onneksi se oli säästetty, sillä nyt sille löytyi käyttöä. Pöydässä on myös kätevä pieni laatikko, jonne mahtuu kätevästi kaikki LegoFriendsit. Niitähän siinä pöydällä nytkin on jo pitkinpoikin. Uskotteko varmaan, että huone oli tässä kunnossa noin puoli minuuttia? Sillä välin, kun hain kameran, oli legorakentelut aloitettu, ja kuten ylemmästä kuvasta näkyy, niin sängyssä myllätään jo vinhaa vauhtia. No, sellaisiahan ne lastenhuoneet ovat.
Ja sitten tosiaan, myös blogin ulkoasu on vähän saanut raikastusta. Olen yrittänyt fiksailla toimintoja kohdilleen, mutta huikatkaahan, jos jokin on vähän hullusti, tai ei toimi lainkaan! Mobiilinäkymän pitäisi olla aika yhdenmukainen internetversion kanssa. Miltäs näyttää? :)
FB | IG
Katri