Sain keväällä ahaa-elämyksen isoäidin luona. Ihmettelin, miten hänen vadelmansa kakun päällä ovat niin pulleita ja tuoreen näköisiä. Eivät lainkaan sellaisia vetisiä lössähtäneitä, jollaisia minun marjani aina ovat pakkasesta otettaessa.
Hän sitten kertoi siihen olevan ihan yksinkertainen selitys - itseasiassa niin itsestään selvä, että luultavasti tämä on teille tuttu juttu. Mutta mikäli linjoilla on muitakin myöhäisherännäisiä kotimarttoja, niin jaettakoon tämä vanhan kansan vinkki julkisesti.
Marjat kannattaa esipakastaa irtonaisina, vierekkäin, ennen kuin ne laittaa pakastusrasiaan tai -pussiin päällekäin. Silloin ne eivät painu ja lysähdä toistensa niskaan heti pakastuksen alkuvaiheessa, ja säilyttävät muotonsa paremmin myös sulaessa.
Meillä oli pakastin jo valmiiksi jo aika piukassa, joten esipakastin marjoja muovikupeissa niin, että kahden kerroksen välissä oli leivinpaperi. Päivän pakastuksen jälkeen siirsin kohmettuneet marjat pakastepusseihin, joissa ne on helpompi saada mahtumaan pakastimen syövereihin. Näppärämpi martta varaa tähän myös pussinsulkijoita, jotta ei tarvitse yrittää nakkisormien kanssa vääntää pussia solmuun.
Mikä onni, että omalta pihalta saa poimia tällaisia molluskoja! Ja niin makeita! Joka ilta saa poimia ison kupillisen pakkaseen auringon antaessa parastaan.Rastaat ovat käyneet tyhjentämässä viinimarjapensaita, mutta onneksi eivät ole äkänneet vadelmia. Pakastusprioriteettini on se, että pakastin täyteen pihan vadelmia ja mustikoita, ja jos tilaa jää, niin poimin vielä punaisia ja mustia viinimarjoja sen, mitä puskissa on jäljellä.
Satoisaa ja aurinkoista viikkoa!
Katri