Miten matalalta paistava valo voi olla niin kaunis? Pimeän syksyn jälkeen valo on niin tervetullutta.. Vieläpä kaunein, matalalta paistava valo... En muuten ymmärrä, miten tuolla ihan pohjoisessa ihmiset kestävät sen ajan, kun aurinko ei nouse ollenkaan..
Vielä kun maassa oli hentoinen lumipeite, en malttanut olla ottamatta kameraa mukaan lähtiessämme paistamaan nakkeja läheisille linnanraunioille. Sanoja ei taida nyt löytyä sen enempää, kuvat kertokoon olennaisen... Tuo valo vaan oli niin kertakaikkisen ihastuttava, että yritin saada sen avulla vangittua tunnelman pikkupakkaspäivän retkellä..
Kuusiston Linnanrauniot on meidän vakioretkipaikka.. Siellä on niin mykistävän kaunista, mielenkiintoinen tarina, ja aina uutta löydettävää. Ja tuleehan siellä aina käytyä muistelemassa tähtihetkiä samassa "huoneessa", jossa meidät vihittiin.. Linnanrauniot on todella kiva retkikohde myös talvella. Lapset tykkäävät remuta raunioilla ja leikkiä jos mitä keskiaikaisia huvituksia sillä aikaa kun hiillos valmistuu. Yleensä siellä on valmiina puita liiterissä, mutta meillä oli omat puut mukana varmuuden vuoksi, onneksi... Väsyneet ja nälkäiset lapset, ei hyvä yhdistelmä...
Kirpeitä pakkasia ja lunta on kuulemma tulossa lähiaikoina oikein kunnolla, jiiiihaa!! Tai no, talon lämmittämisen kannalta se ei ole ihan niin kivaa.. Mutta pökköä pesään vaan ja villasukkia jalkaan niin eiköhän se kestetä - kiva kun talvi on vielä talvi edes hetken verran!
FB | IG
Katri
