Onpa rötvätty, saunottu ja syöty! Kauhea vuori kasseja täynnä pyykkiä odottaa eteisessä, mutta niiden kimppuun käyn joskus ensi viikolla. Mökkiviikonlopun jälkeen oma koti tuntuu erityisen ihanalta. Kärsin selvästikin vieroitusoireista, sillä heti kotiin tullessa oli pakko vähän kuljeskella ympäriinsä ja hipelöidä pintoja, silitellä kotia. Kuinka kiva olikaan nähdä pitkästä aikaa! Olin kuvaillut paljon mökilläkin (ainakin blogin fb-seuraajat ovat nähneet niitäkin paloja), mutta kodin kulmat huusivat kameraa ja minä sohvaa sekä blogiaikaa, joten päätin heti tulla jakamaan tämän hetken kotisuosikkini. Iltahämärän kuvat eivät ole niitä laadultaan parhaimpia, mutta joskus on vain kiva kuvata, vaikka valaistusolosuhteet eivät olisikaan ihanteellisimmillaan yhdeksän aikaa illalla.
Olen ihastellut näitä hamam-pyyhkeitä jo monessa yhteydessä, ja nyt löysin niitä Kotilaiturilta. Ihastuin kuosiin ja pyyhkeen tuntuun hetimmiten, ja harkitsin ainoastaan sitä, otanko pienen käsipyyhkeen vai ison kylpypyyhkeen. Päädyin tällä kertaa pikkupyyhkeeseen, koska sille keksin enemmän käyttötarkoituksia. Niistä kuitenkin enemmän lähiaikoina, sillä blogin 2-vuotissynttäreiden varjolla sain syyn keksiä teillekin jotain pientä ilahdutusta. ;) Palataan siihen ihan lähiaikoina.
Olen ihastunut ruotsalaisen Affarin tekstiileihin, joita löytyy Turun seudulta ainakin Kotilaiturilta sekä Salonki & Sisustus Akkunasta. Akkunasta löysin muutama kuukausi sitten alimmassa kuvassa näkyvän tyynynpäällisen, ja nyt Kotilaiturilta torkkupeiton, joka sopii niiden rinnalle kuin nenä päähän. Tuon harmahtavan tyynynpäällisen hankin viime syksynä Helsingistä Mosa Interiorsilta, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa (nimenomaan poiketa, sillä se on niitä Helsingin sisustusliikkeiden syrjäisempiä helmiä, lyhyen paikallisjunamatkan päässä). Mietiskelin Kotilaiturilla, onkohan peite liian kellertävä, mutta uskoin sen natsaavan meidän harmaalle sohvalle. Ja nyt kun kokeilin sitä myös valkoista vasten ruokailutilaan rottinkituolille, niin se on siinä ehkä vielä parempi - ei lainkaan kellertävä, vaan ihanan luonnollinen.
Lasten nukutuksen jälkeen havahduin vielä heidän huoneensa ovella tähän suosikkisuojaruukkuuni. Juuttisäkki ruukunsuojuksena on kivan rento ja ihan vastustamaton hipelöitävä. Hahaa kuulostaa vähän kummalliselta, kun minä täällä hipelöin kukkaruukkuja ja peittoja! Onko teillä muilla tällainen hassu tarve tunnustella pintoja - vaikka tekstiilejä ja tasoja? Minä jotenkin näen, miltä tavara tuntuu kädessä, ja sillä on omituisen suuri merkitys monissa asioissa.
Mutta nyt, kotisauna kutsuu. Mukavaa uutta viikkoa teille! Ensi viikolla on luultavasti parikin yllätystä tiedossa... En malta oikein itsekään odottaa!
Katri