Se oli sellainen kesäloman päähänpistos. Tai no, olinhan minä omaa blogia mietiskellyt jo jonkin aikaa, mutta kesäloman joutilaisuus antoi viimeisen kimmokkeen kirjautua bloggeriin. Sitä ennen olin ollut aktiivinen blogien lukija, mutta en edes koskaan kommentoinut mitään. Sellainen samanlainen hiljainen seurailija siis, joita täälläkin käy kurkkimassa satoja joka päivä. Vaikeinta oli nimen keksiminen. Toiseksi vaikeinta oli kirjoittaa jotakin tavallaan itselleen, mutta kuitenkin julkisesti. Niin, että siitä olisi muillekin jotain iloa tai herättäisi ajatuksia. Sellaisista blogeista itse pidin. Arvostin hyviä kuvia, joten halusin oppia kuvaamaan itsekin. Ja se vasta vaikeaa oli! Aloitin pienellä pokkarilla, mutta hyvin pian tajusin, että sen kanssa ei pitkälle pötkitä. Hankimme ensimmäisen järjestelmäkameran, ja siitä se lähti, kantapäänkautta opetellen.
Noudatin erään kuvausidolini (Karlan) neuvoa opetella alusta asti kuvaamaan manuaalisäädöillä, joten niistähän en pois vaihtanut. Säädin niin kauan, että sain kuvasta haluamani, ja aloin aika pian ymmärtää, miten aukon säätö vaikuttaa kuvaan, entä miten valotusajan pidentäminen tai lyhentäminen, ja miten nämä vaikuttavat yhtäaikaa. Entä liikkuvia lapsia kuvattaessa? Sitten täytyikin opetella ymmärtämään ISO-herkkyyttä, jotta pystyin saamaan hämärämmässäkin kuvia liikkuvasta kohteesta. Seuraavaksi perehdyin valkotasapainoon, sen jälkeen erilaisin tarkennusvaihtoehtoihin jne, ja koko ajan tärkeimpänä ajattelin, että haluan saada kuvaan jotain mielenkiintoista. Se jokin yleensä löytyy kiertämällä kohdetta, katsomalla sitä eri kulmista ja vilkaisemalla nopeasti, mitä kohteen taustalle tai etualalle tulee. Kuvaustilanteet menevät kuitenkin yleensä niin nopeasti ohi, että tärkeintä minusta on varmistaa, että tarkennus osuu haluttuun (esim. kasvoihin), ja jos ehtii niin sommitella kuva näytölle. Karkeasti sanottuna esimerkiksi yleensä kuva näyttää paremmalta, jos kohde ei ole aivan keskellä, vaan kolmanneksen reunasta (linkki Digikuvan juttuun sommittelusta). Sitten tuli nälkä opetella hieman enemmänkin kuvankäsittelyä, kuin vain perus rajaamiset ja suoristukset. Lightroom mahdollisti RAW-kuvien näppärän käsittelyn ja taas avautui uusia ulottuvuuksia, kuten mahdollisuus saada kuvien oikeat värin paremmin esiin.
Valokuvaus on vienyt mennessään ja siitä on tullut minulle hyvin tärkeä harrastus, jossa haluan kehittyä koko ajan. Olen todella onnellinen siitä, että olen löytänyt aikuisena aivan uuden harrastuksen, mitä en olisi voinut kuvitellakaan. Samoin kuin tämä blogi - oma aika ja omat jutut minun ja teidän blogeissa on tuonut elämääni paljon uusia, ihania juttuja, joista tärkeimpinä Åblogit, sekä muut ihanat ja inspiroivat blogikollegat ympäri Suomea.
Nyt kaksivuotiaan blogin kunniaksi haluaisin ilahduttaa teitäkin kiitokseksi siitä, että vierailette täällä lukemassa ja joskus kommentoimassakin! Kommentoinnin kanssa tuntuu olevan nyt ongelmia, erityisesti jos tulee Facebookin kautta, mutta toivottavasti ongelma korjaantuu Bloggerin tai Facebookin toimesta.
Piipahdin viime viikolla Kotilaiturilla, ja en voinut olla kuvailematta kaikkia ihania nurkkia ja esillepanoja! Erityisesti kiinnitin huomiota mielenkiintoiseen valikoimaan, joka pitää sisällään uniikkeja yksittäisiä vanhoja sisustustavaroita, paljon kotimaisten suunnittelijoiden tuotteita, tekstiili-ihastuksiani Affarilta, Magia Graphicsin printtejä, tarkoin valittuja sisustukseen sopivia käyttötavaroita (kuten kuvankaunis muistikirja), sekä käsityöihmisille herkullinen valikoima lankoja. Seuraavat kuvat puhukoot puolestaan Kotilaiturin valikoimasta - tosin näissä vain murto-osa.
Ja mikä parasta - heti ovelta näin pinon Hamam-pyyhkeitä kahdessa koossa. Keksin heti, että nämähän olisivat sopivia arvottavia, kun menevät kirjekuoreenkin sutjakkaasti. Hypistelin niitä ja Kotilaiturin Kati kertoi, että niitä voi itseasiassa käyttää muutenkin kuin pyyhkeenä. Isompaa kylpypyyhettä voisi käyttää piknik-liinana, pöytä- tai laudeliinana tai vaikkapa huivina! Sovitinkin sitä kaulaani liikkeessä ja totta tosiaan - mustavalkokuosinen ohut pyyhe oli todella kiva myös muhkeana huivina kolmiotaittelulla ainakin. Pikkupyyhkeitä voi käyttää keittiössä moneen tarkoitukseen, ja niitä käyttövinkkejä onkin vilahdellut ainakin insta-tililläni @katriah viime päivinä, kuten myös edellisessä postauksessa.
Päätimme Katin kanssa arpoa toisen pyyhkeen teille lukijoille, joten nyt sinulla on mahdollisuus voittaa pieni käsipyyhe-kokoinen hamampyyhe itsellesi! Blogisynttäreiden kunniaksi järjestän arvonnan teille kirjautuneille lukijoille, eli säännöt ovat seuraavat:
- yhden arvan saat jättämällä kommentin ja seuraamalla blogia Bloggerissa (blogin sivupaneelista "liity tähän sivustoon") tai Facebookin kautta. Voit myös kirjautua lukijaksi arvonta-aikana.
- toisen arvan saat jakamalla tämän arvontapostauksen Facebookissa tai vaikkapa omassa blogissasi.
- mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.
- mainitsethan kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.
- arvonta-aika on viikko, joten osallistumisaika päättyy 29.7. ja suoritan arvonnan 30.7.
- arvonta suoritetaan yhteistyössä Kotilaiturin kanssa.
Peukut pystyyn kaikille lukijoilleni!!
Ja sitten lopuksi täräytän kunnon uutiset, nimittäin Åblogien kirpputori järjestetään tänä vuonna sunnuntaina 9.8. klo 12-15! Paikkana sama Vilkkimäen Meijeri kuin viime vuonnakin - tosin tänä vuonna olemme viisastuneet ja paikalla on liikenteen ohjaajat sekä enemmän järjestettyä pysäköintitilaa. Myös myyjiä ystävineen on enemmän, kaikenkaikkiaan 30 myyjää ja itse ajattelin tulla paikalle peräkärryn ja pakettiauton kanssa (!), joten tulethan sinäkin? ;) Samalla pääset poikkeamaan Kotilaiturilla, joka sijaitsee nimenomaisella Vilkkimäen meijerillä. Tapahtumalla on säävaraus. Myynti aloitetaan tasan klo 12, ja ennakkovarauksia ei oteta.
Liitythän seuraamaan Åblogien kirpputorin FB-tapahtumasivustoa, jonne lisäämme mm. joitakin parhaita paloja myyntiin tulevista jutuista.
Lisäksi Åblogit kokoavat myyntipöydän Hope Ry:n hyväksi. Itse ajattelin viedä sinne kassillisen kirjoja ja leluja, joita kokosimme alkukesästä eräälle kotinsa tulipalossa menettäneelle lapsiperheelle. He saivat kuitenkin ensimmäisenä iltana jo niin paljon lahjoituksia, että meidän lahjoitukset jäivät odottamaan kasseihin. Mutta nyt ne menevät myös hyvään tarkoitukseen!
Nähdään kirppiksellä!
Katri