Tohkeissaan

Heippa! Kauniit syyspäivät ovat taas inspiroineet kuvaamaan niin paljon.. Instagramin puolella olen joitain syyspaloja jakanutkin, aika kivoja erilaisia juttuja on mahtunut tähän viikonloppuun! Käytiin Raumalla moikkaamassa ystäviä - tosi mukava lähteä tuollaiseen päiväreissuun! Ulkoiltiin vähän ja herkuteltiin; perheen mies oli tehnyt aivan loistavia blinejä! Silloin kun me teimme blinejä pari vuotta sitten, maistui taikina jotenkin liian happamalta. Nyt oli kaikki kohdillaan, eli ehdottomasti pitää antaa blineille uusi tilaisuus myös meillä.

Lasten kanssa päästiin ulkoilemaan useaan otteeseen, kun säät hellivät aamusta iltaan. Kävinpä tänään kuvailemassa myös yhtä kaunokaista, johon olen tutustunut näiden blogikuvioiden kautta. Vautsi - on tästäkin tullut antoisa harrastus! Instaan laitoinkin jo heti tuoreeltaan pienen sneak peekin tuosta reissusta..

Mutta siis jutun aihe oli se että siivottiin keittiö! :) Hahaa! Että voi pienestä vääntää jutun! Lauantaiaamun aurinko paistoi niin ankarasti keittiöön, että tuli vastustamaton hinku tarttua härkää sarvista ja siivota oikein sillä tavalla rankalla kädellä. Yleensä meillä lojuu kaikkia papereita, muistettavia asioita, ruoanlaittotarvikkeita ja astioitakin keittiön tasoilla. En vaan jaksa siivota sitä koko ajan, koska tuntuu, että muussa tapauksessa en muuta tekisikään kun järjestelisi ja pyyheilisi paikkoja. Ei ole minun juttuni.

valkoinen keittiö, vanha puutalo, lasikaide aulassa, kvik mano keittiö, keittiöinspiraatiota

valkoinen keittiö, vanha puutalo, valkoinen puulattia, puuliesi, moderni koti, kvik mano keittiö, keittiöinspiraatiota

Aiemmin minulla oli sellainen ihanne, että koti siivottaisiin viikonloppukuntoon aina torstaisin. Usein jouduin kuitenkin huomaamaan jo viimeistään lauantaiaamuna, että tavarat ovat taas hujanhajan. Sen jälkeen torstaisiivouskaan ei ole ollut niin justiinsa. Siivotaan silloin kun siltä tuntuu, eli useimmiten edes vähän joka päivä, mutta suurella kädellä joskus kerran viikossa, mutta aina ei niinkään usein. Haluaisin siivota useammin, ja että koti olisi ihanasti siisti melkein joka päivä, mutta tässä elämäntilanteessa pienten lasten kanssa se aika tulee kulutettua kyllä johonkin muuhun. Osa on tietty ihan laiskuutta ja priorisoin varmaan vääriin asioihin - nytkin kun lapset nukkuvat, otan mieluummin oman ajan miehen kanssa telkkaria katsoen ja samalla kuvia läpikäyden ja blogia näpytellen.

valkoinen keittiö, vanha puutalo, puuliesi modernissa keittiössä, kvik mano keittiö, keittiöinspiraatiota, valkotammitaso keittiössä, puuliesi uudessa talossa, alkuperäinen puuliesi, valkoinen vetimetön keittiö

Tällä hetkellä nämä kuvat ovat vain kaunis muisto siististä keittiöstä. :) Otin muuten Snapchatin käyttöön, ja ajattelin siellä varmaan rohjeta vilautella sitä arkisempaakin menoa. Olen vielä ihan ulalla sen kanssa - viime viikolla höpötin jotain ihan hölmöä, enkä osannut poistaa koko pätkää! Mutta eiköhän se siitä. Vaikuttaa aika hauskalta uutukaiselta.

Ketä sieltä Snäpistä sitten löytää?

Itse olen löytänyt seuraavia tuttavuuksia (EDIT- ilmeisesti nämä eivät olekaan käyttäjänimiä, joilla voi hakea, vaan nimiä, joilla näkyvät stories-valikossa. Ehkä näistä saa kuitenkin jotain osviittaa? Tietääkö joku, mistä näkee käyttäjän käyttäjänimen?:

heinassaheiluva
kerttup
valk.harmaja
Hunajaista
bbeautyoflifee
Luumutar
Talosanomat_Jenni

Niin ja minä olen siellä (en edes tiedä, kummalla nimellä kuuluu hakea, mutta kokeilkaa vaikka molempia! :))
katri.alihokka tai Katri Tohkeissaan

Laittakaahan omia tilejänne kommentteihin, jotta löydetään toisemme! Snapchat on siitä erikoinen, että käyttäjän nimi täytyy tietää tarkalleen, jotta sen voi lisätä seurattavakseen.

Aurinkoisia syyspäiviä!

FB | IG

Katri

Löysinpäs kivoja kuvia, jo kuukauden takaisia! Mehän olimme pienellä Åblogien porukalla Raumalla käymässä silloin, kun kirjoitin myös uudistuneesta ravintola Gotosta. Reissu oli oikeastaan saanut alkunsa Sisustustalo Kodinonnen Johannan kutsusta, ja ilollahan me sen otimme vastaan.

kodinonni rauma, huonekaluliike turun lähellä, laadukkaita huonekaluja, sisustusliike raumalla

kodinonni rauma, sisustustekstiilit, linum, designers guild, sisustusliike

Kodinonnen tarina oli niin lämmin.. Kasvu sisustusompelimosta sisustustaloksi on ollut pitkä ja monivaiheinen, mutta asiakkaiden luottamus jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan on mahdollistanut Johannan unelman, yrittäjyyden tien. Nyt Vanhan Rauman sydämessä palvelee tunnelmallinen ja elämyksellinen sisustustalo, joka tarjoaa kattavan valikoiman laadukkaita tuotteita. Kantavana ajatuksena on alusta asti ollut asiakkaiden kokonaisvaltainen palvelu kodin sisustuksen saralla, ja toiminnan kivijalkana on edelleen sisustusompelimo. Sana palvelevasta sisustusliikkeestä ja tyytyväisyys mittojen mukaan tehtyihin pöytäliinoihin ja verhoihin on kiirinyt laajalle, ja monet Kodinonnen asiakkaista tulevat Raumalle ostoksille varta vasten kauempaa. Huomioni kiinnittyikin valtavaan kangasvalikoimaan, jonka keskellä olo oli kuin karkkikaupassa - tuli valtava tarve kerätä kaikkia, mutta sitten en kuitenkaan osannut päättää, mitä niillä kaikilla ihanilla kankailla tekisin. Mietinkin, että onneksi tuolla on sisustusmyyjä juuri sitä varten, että hän osaa koota asiakkaan kanssa mielenkiintoisen ja kerroksellisen kokonaisuuden. Johanna kertoi meille sisustusfilosofiastaan, johon kulminoituu koko Kodinonnen toiminta:

"Ottamalla parhaat palat ja muistot menneisyydestä, sekoittamalla niihin nykypäivän unelmat ja tarpeet, voi luoda toiveitten mukaisen kodin. Se miten haluaa asua, on paljon tärkeämpää kuin tyylisäännöt. Hyvä sisustus on harmoninen yhdistelmä toimivuutta ja esteettisyyttä"

Jossain yhteydessä Johanna puhui myös hallitusta tyylirikosta, ja se oli minusta tosi hyvin sanottu. Nyökyttelin ja kirjoitin tuon ylöskin uudeksi johtoajatuksekseni - juuri sellainen miellyttää omaa silmääni. Tyylien ja vuosien kerroksellisuus tuo sopivaa jännitettä ja särmää kotiin. Tällä hetkellä erityisen in on kuulemma vähän värejä, mutta paljon pintaa. Tähänkin oli helppo yhtyä, ainakin mikäli Pinterestin ja Instagramin kuvavirtoja on uskominen. Mm. Gantin ja Linumin tyynynpäällisissä oli hyvin havaittavissa tuo pintoihin panostaminen. Minä ainakin kovasti nautin erilaisten pintojen tunnusta, oikeastaan jo nähdessäni kunnon struktuurin.

gant sisustustyynyt rauma, kauniita erilaisia sisustustyynyjä, syksyn sisustustyynyt gant, gant home suomi, turku, rauma

Saimme myös kivan vinkin pöydän kattamiseen liittyen - pöytäliinaksi voi laittaa myös paksun sisustuskankaan. Paksukin kangas näyttää ryhdikkäältä pöydässä, kun taittaa toisilta sivuilta pöydän pinnan näkyviin. Tuo ei olekaan tullut itselleni mieleen! Minusta kivoja pöytäliinoja on tosi vaikea löytää. Niissä on aina joku ihmeellinen, vähän kiiltävä kuviointi, tai sitten ne ovat tosi kirjavia. Valinnan määrä moninkertaistui, kun ymmärsin avata taas omia rajoituksiani ja nähdä lähes mitä tahansa sisustustekstiilejä pöydän päällä. Tykkään rennoista kattauksista, ja bongasin parikin kivan mutkatonta kattausideaa Kodinonnen pöydiltä. Kyseessä on siis todellinen sisustustalo, sillä siellä oli esillä myös paljon huonekaluja ja valaisimia mm. Artekilta, Muuramelta ja Vitalta.

kattausidea joulupöytään kodinonni rauma kattaus

simppeli kattaus valkoinen lautasliina, yksinkertaisen tyylikäs kattaus, rento kattaus

sisustustalo kodinonni rauma huonekaluliike rauma, muurame huonekalut turku, rauma

Paikalla oli myös Linumin ja Pappelinan edustaja kertomassa näiden tunnettujen valmistajien tuotteista ja tuotannosta. Se olikin mielenkiintoista, ihan yritystarinoista (jotka tuntuivat yhtä epätodellisen rohkeilta ja sinnikkäiltä kuin Johannan tarina) lähtien tämän päivän tuotantoon asti. Pappelinan muovimatot ovat olleet pinnalla monissa blogeissa, ja yllätyinpä itsekin, että ne eivät tosiaan näytä eivätkä tunnu muovimatoilta. Jäin ihan vakavissani miettimään Pappelinan mattoa ainakin keittiöön ja lastenhuoneeseen. Muovimaton päällä on varmasti helpompi leikkiä kuin niiden ihanien, mutta epäkäytännöllisten pehmeiden mattojen päällä. Linum on raikastanut visuaalista ilmettään ja mallistojaan kovasti. Sanoisinko, että päivitys oli paikallaan. Mielikuvani Linumista oli jo vähän nuhjuuntunut, mutta tämä kasvojenkohotus vaikuttaa todella onnistuneelta. Syksyn värimaailma oli lämmin ja helposti lähestyttävä.

Noihin sohvapöytiin (yllä) ihastuin kovasti, ja vielä enemmän ne vetivät minua puoleensa, kun huomasin niiden olevan kotimaisen Everydaydesign'in. Sirot, monikäyttöiset ja sopivan kokoiset - täyttävät siis kaikki sivupöytäkriteerit. Mietin, olenko nähnyt jonkun vastaavanlaisen myös takkapuiden korina, ja nettisivuiltahan se selvisi: pienempi Porvoo-sarjapöytä toimii myös lehti- tai puukorina. Nerokasta!

Toivottavasti myös sinä inspiroiduit tällä virtuaalisella pyörähdyksellä Kodinonneen!

Reissu oli todella kiva kokemus, siitä suuret kiitokset vielä Kodinonnen henkilökunnalle, sekä Goton porukalle, luonnollisesti myös Åblogien ehtiväiselle porukalle ja erityisesti Anniinalle, joka oli juttua järjestänyt.

Kauniita unia - oravan kuvia! :)

FB | IG

Katri

Iltaa ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Minä vietän laatuaikaa itseni kanssa, eli nökötän läppäri sylissä sohvalla ja kuuntelen takkatulta. Viime aikoina läppäri on vaihtunut yhä useammin pelkkään vilttiin, vielä kun saisin aikaiseksi aloittaa uudelleen joululahjaksi saamani kirjan... Nykyään tulee luettua aivan liian vähän.

Mietin myös omaa ajankäyttöä, somea ja latautumista, tavallisia päiviä ja joutilaisuutta. Joutilaita hetkiä ei pienten lasten kanssa liikaa tule, sen sijaan alituinen tekeminen ja meneminen vähintään huoneesta toiseen - syömään, vessaan ja leikkimään, pukemaan, riisumaan ja kylpyyn. Jos hetken on rauha ympärillä, niin heti eksyy puhelin käteen. Hetkenkin odotus, täytyy saada jotain tekemistä. Ja taas alkaa levoton käsi hakea näpytettävää. Pitäisiköhän taas ottaa somepaasto? Koko päivä ilman ainuttakaan tietoteknistä härveliä, ei edes televisiota. Se teki hyvää, ja toi näkyviin ne pienetkin kohdat, joissa on tottunut turvautumaan näihin aikavarkaisiin, alkaen säätiedotuksen ja kellon tarkistamisesta FB:n pläräämiseen (toisten ihmisten kuulumisten tarkistukseen). Hah, kuulostaa hassulta. Miksi tarkistan toisten ihmisten kuulumisia? No joo, FB:n uutisvirtani kertoo, että seuraan FB:n kautta monia mielenkiintoisia yrityksiä, uutisia, lehtiä ja blogeja niin työhön kuin vapaa-aikaan liittyen, enkä niinkään niitä tutun tuttujen tekemisiä. Siitä huolimatta olen huomannut, että yritän tietoisesti lykätä puhelinta syrjään, ja tehdä niitä asioita, joilta puhelin yrittää varastaa aikaa. Kysyn mieluummin ympärillä olijoiltani, että mitä sinulle kuuluu noin niin kuin oikeasti, eikä päivityksen muodossa? Tai lapsilta mitä tehtäis?

Olen pyöritellyt näitä ajatuksia viime aikoina jonkin verran, mutta nyt erityisesti Snapchatin myötä aloin miettiä näiden aikavarkaiden merkitystä vuorokauden tunneissani. Snapchat vaikuttaa tosi hauskalta ja varmasti koukuttavalta, joten ehkä siksikin taidan jättää sen vähemmälle heti alkutekijöissä. Koska kirjoitan blogiakin vain lasten mentyä nukkumaan, niin tuntuisi kummalta höpöttää puhelimelle heidän läsnäollessa. Rakastan ottaa kivoja kuvia, ja inspiroitua Instagramista, joten ne olkoot omat aikavarkaani jatkossakin. Haluaisin taltioida hetkiä enemmänkin blogiin, mutta usein huomaan että miniblogini instassa ja facebookissa nappaavat nämä hetken ilot kätevämmin. Tietääkö joku muuten toimivaa sovellusta bloggerille mobiiliin? Minulla on yksi, mutta kuvien lataaminen puhelimesta sovellukseen ei onnistu. Saan kuvat kamerasta kännykkään napinpainalluksella, joten on tyhmää, että postauksen kirjoittamista varten pitäisi avata kone.

Oletteko muuten miettineet, miksi ajanviettoa sosiaalisen median parissa pidetään jotenkin huonompana, kuin television katsomista, tai lehtien tai kirjojen lukemista? Jos ajattelen esimerkiksi Instagramin selailua, niin käytän sitä aika samoihin tarkoituksiin, kuin aikakauslehden nopeaa selaamista - katson vain kuvat ja uppoudun niihin tunnelmiin. Miksi ihmisen ajatellaan olevan enemmän pois/vähemmän läsnä silloin, kun hän selaa Instagramin/Facebookin/Twitterin uutisvirtaa, kuin hänen lukiessaan lehteä? Miksi television katselu on pienempi paha, kuin aika blogien tai somen parissa? Tai en minä tiedä onko, mutta sellaisen käsityksen välillä saa yleisestä mielipiteestä näitä somekeskusteluja lukiessa.

Päivän retkikuvat toimivat hyvin kuvituksena teemaan. Lapsethan retkeilisivät koko ajan, joten onneksi metsää on ympärillä yllin kyllin. E halusi oikein patikoimaan (mistä lie tuollaisen sanan keksinyt), joten lähdimme Piikkiön linnavuorelle, jossa on laavukin kivalla paikalla. Täkäläisille siis vinkki oikein kivasta retkipaikasta! Muita vähän kauempana Turusta ovat mm. Kurjenrahkan kansallispuisto ja Teijon kansallispuisto.

Näihin syvällisyyksiin päätään aivonystyröjeni liikuttelun tältä illalta.. Hyvää viikonlopunjatkoa! :)

FB | IG

Katri

Heippa! Yin joogasta kotiuduttu, vetreä ja kepeä olo. Tuntuu, kuin koko varsi olisi saanut lisää pituutta, ja tilaa erityisesti kylkiluiden väliin. Odottelen saunan lämpiäimistä, ja ajattelin tulla pikaisesti blogimoikkaamaan. Tänään yksi työkaveri tuli ruokatauolla hämmästelemään, että oli nyt vasta hoksannut, että sitä Tohkeissaan-blogia kirjoitan minä! Vitsit, miten minua ilahdutti kuulla, että tykkää ihan hirveästi! Usein ajattelen täällä käyvän vain ne, jotka kommentoivat jotain, ja sitten ne kaverit ja sukulaiset, joiden tiedän blogia lukevan. Hän sanoi, että on kiva katsella illan päätteeksi, miten kiva elämä muilla on. Sitä jouduinkin taas vähän oikaisemaan. Eihän se nyt ihan niin mene, mutta totta puhuen en aio jatkossakaan kuvailla eteiskaaosta, pyykkivuoria ja keittiönpöydällä lojuvia keskeneräisiä asioita. Ja vaikka aika avoimesti kaikkea juttelenkin, niin ei tämä siltikään ole mikään syvimpien mietteideni kaatopaikka ja suruissa vellomisten kehto.

Mieluummin rajaan vähän, ja jätän ne pahat sotkut (niin konkreettiset kuin henkisetkin) vain omaksi tuskaksi. Tällä kertaa kuitenkin revittelen oikein laajoilla kulmilla, sillä lainasin vähän aikaa sitten Anniinalta toista objektiivia, jonka lyhyempi polttoväli mahdollisti laajemmat kulmat.

tilasta tilaan sisustuskuva, olohuone ja lastenhuone sisustus, laajakulma sisustuskuva

tilasta tilaan sisustuskuva, olohuone ja lastenhuone sisustus, vita carmina, laajakulma sisustuskuva

Ylläolevat kuvat ovat siis olohuoneesta, ja sen takana olevasta lasten alakerran leikkihuoneesta. Tuollaiset tilasta tilaan -kuvat ovat minusta aika kivoja, tulee vähän perspektiiviä ja syvyyttä kuviin. Ja alla puolestaan keittiö kokonaisuudessaan, sekä ruokailutila. Kuvasarjan lopussa on pari kuvaa käsittelemättömistä kuvista (alkuperäisten yläpuolella käsitellyt) havainnollistamaan sitä, mitä Lightroom saa aikaan.

kvik mano keittiö, vetimetön valkoinen keittiö, mattavalkoinen

lightroom kuvankäsittely, vastavaloon kuvaaminen, valojen nostaminen

Hiphei, mitäs sanotte mustista kuvista?! :) Kamerahan pyrkii aina tasapainottamaan valot ja varjot niin, että mikään kohta ei ylivalotu, mutta ei alivalotukaan. Ja minä kun tykkään, että ikkunoista avautuva vehreys tai muu maisema näkyy, niin haluan, etteivät ikkunoiden paikat pala puhki. Muussa tapauksessa toki kuvaan saisi riittävästi valoa yksinkertaisesti pidentämällä valotusaikaa (mihin saatat tarvita jalustaa). Muita vaihtoehtoja on toki suurentaa aukkoa (jolloin syväterävyysalue lyhenee, mikä ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista laajemmassa sisustuskuvassa), tai nostamaa ISOherkkyyttä (jolloin kuvaan tulee todennäköisesti kohinaa). Valotusta lisäämällä koko kuvaan tulee lisää valoa, mutta ikkunanpaikat tulevat ihan kokovalkoiseksi. RAW-formaattina kuvatessa kuvan valoja, varjoja ja värejä pystyy säätämään paljon paremmin kuin JPG:nä, tosin ne kuvat on sitten aina pakko käsitellä, koska värit saattavat olla esimerkiksi vähän hailakoita. Meillä ei siis ollut noin pimeää, kuin kuvista voisi luulla, vaan olin säätänyt kameran asetukset noin, jotta saan ikkunoiden paikat säilymään sävykkäinä mahdollisimman hyvin. Lopuksi vielä muutama kuva aulasta, kun sekin tuli kuvattua laajakulmalla.

Kuvausidolini Karla vinkkasi, että hänellä on tulossa tänään blogiin juttua kuvankäsittelystä myös, odotan innolla! Hänen edellisessä postauksessaan on myös upea kuva keittiön ikkunasta avautuvasta maisemasta - täydellinen sisustuskuva, jossa maiseman vehreys pääsee oikeuksiinsa ja koristamaan kotia!

Mutta hei, nyt kipaisen saunaan, ja palaan ihaniin, ajatuksellisiin kommentteihinne edelliseen postaukseen liittyen sen jälkeen!

FB | IG

Katri

Mari kyseli blogin Facebookissa vähän ohjeiden perään, kun postasin pikaisesti brunssiviemisistä. Meillä on tapana järjestää naapurin ystäväperheen kanssa noin kerran kuukaudessa kunnon syömingit, jolloin tehdään yhdessä ruokaa. Vähän aikaa sitten perheen äiti kysyi, lähtisimmekö heidän kanssaan brunssille, mutta hoksasimme onneksi, että ehkä olisi järkevämpää ja kaikille mukavampaa järjestää brunssi kotosalla. Ruokailu sujuisi luultavasti helpommin, desibelejä ei tarvitsisi koko ajan yrittää hillitä, ja sitten kun tajuaa ahmineensa liikaa, voisi avata housujen napit ihan reteesti. Naapurit asuvat meiltä sellaisen sopivan matkan päässä ja vähän korkeammalla, joten ajattelin, että sieltä voisi sitten ihan hyvin vaikka kieriä kotiin. Ei ollut vaikea päättää, miten tämän kuun syömingit siis järjestettäisiin - sunnuntaibrunssi kaikilla herkuilla.

herkullinen salaatti, juhlavampi salaatti pekaanipähkinä, feta, granaattiomena salaatissa, salaatti brunssille

Työnjako oli sellainen, että naapurit lupasivat hoitaa lämpimäiset ja leipätarvikkeet, sekä lihapuolen ja jälkiruoaksi omenakaurapaistosta. Minä lupasin tehdä vihreän salaatin ja lämpimän salaatin, ja mies savusti kalan, tutuilla ja turvallisilla siis mentiin. Ajattelin, että ehkä voisin suurpiirteiset ohjeet tänne vinkata, jos jollekulle niistä kirpoaisi uusia ideoita!

Vihersalaatti brunssille

kahta erilaista salaattia

fetajuustoa

granaattiomenaa

pekaanipähkinöitä

kastike salaatille

oliiviöljyä, hunajaa, suolaa, pippuria, sitruunamehua

Lämmin salaatti

2 dl kuskusia

2 porkkanaa

paprika

parsakaalin nuppuja

punasipulia

pannulle kasvisten kanssa sormisuolaa, pippuria, yrttejä maun mukaan

halloumijuustoa oliiviöljyssä paistettuna

kastike kuskusille

oliiviöljyä, suolaa, pippuria, hunajaa, sitruunamehua

Keitä kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori porkkanat, pese paprika ja pilko nämä suikaleiksi. Leikkaa parsakaali pieniksi nupuiksi ja pilko sipuli lohkoiksi. Paista kasviksia öljyssä pannulla kovuusjärjestyksessä, eli porkkanat ensin, sitten muut, jotta esimerkiksi paprikat eivät paistu löysiksi. Jätä purutuntumaa kasviksiin. Sipuli kannattaa huuhtoa ennen paistoa, jotta ylimääräinen kitkeryys häviää.

Savulohi

Mies laittoi lohen graavaantumaan edellisenä päivänä, jotta siihen tulee sopiva suola. Hänellä on sellainen pieni savustuslaatikko, jossa tulee spriipolttimot mukana, mutta tasaisemman lämmön vuoksi hän savustaa grillipaikallamme/nuotiolla. Sitten tarvitaan leppälastuja ja sokeripaloja vuoan pohjalle - leppälastut antavat makua ja sokeripalat väriä. Lämmön tasaisuutta pitää kuulemma kokoajan vahtia (lue: hyvää aikaa istua ulkona hiljaisuudessa). Savustuminen kestää puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Laitanpa vielä samaan syssyyn Instan puolella kysytystä suolaisesta piirakasta perusreseptini.

Suolainen piirakka

Pohja:

100 g voita/margariinia

2,5-3 dl vehnäjauhoja

2 rkl vettä

Täytteeksi

mkp eli mitä kaapista löytyy (ks. alempaa ideoita)

2 munaa

2 dl kermaa

suolaa, pippuria, yrttejä

juustoraastetta

Pehmitä voita ihan hetki mikrossa, jotta sitä on helpompi nyppiä. Nypi jauhot ja voi, ja lisää lopuksi loraus kylmää vettä ja nypi vielä taikina tasaiseksi. Painele pohja vuokaan. Irtopohjavuoassa tehtynä piirakasta tulee kivan näköinenkin kaiken kukkuraksi.

Paista pohjaa ensin uunissa 225 asteessa n. 13 minuuttia. Vispaa munat rikki ja lorauta kerma joukkoon ja mausta. Laita täytteet esipaistetun pohjan päälle, ja kaada kermaseos päälle. Laitan usein osan juustoraasteesta kermaseoksen joukkoon, ja loput lisään paistamisen loppuvaiheessa.

Täytteenä on ollut esim

- jauheliha, pesto, paholaisenhillo, feta

- kikherneet, pesto, aurinkokuivattu tomaatti

- lohi, feta, kesäkurpitsa

- tomaatti, pesto, mozzarella

- porkkanaa (nopeasti pannulla paistettuna), artisokan sydämiä, punasipulia, vuohenjuustoa

- punajuurisiivuja (nopeasti pannulla paistettuna), purjoa, aurajuustoa

....... Tosiaan, mitä kaapista milloinkin löytyy, mutta juustonystävä on tyytyväinen kaikkeen, kunhan mukaan löytyy mitä tahansa juustoa.

Söin aamupäivän brunssilla niin paljon, että hädin tuskin jaksoin iltapalaa vähän syödä.. Joten aika hyvää oli, kuinkas muuten kun porukalla saa syödä! :)

Hyvää viikkoa!

FB | IG

Katri

Postilaatikko pursusi, siellä kun oli pari uunituoretta Parhaat Kotiblogi t -lehden joulunumeroa odottamassa lukijaansa. Ehdin jo Facebookissa nähdä Katjan päivityksen ja päättelin, että nyt se joululehti on ilmestynyt!

kotiblogit joulunumero, joululehti, sisustusblogi joululehdessä

olohuone sisustus, joululehti, kotiblogit joulu ilmestynyt

Hiljalleen alkavat joulun aatokset hiipiä mieleen, ja illalla tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan joululehtien pariin. Pikaselaamisella bongasin numerosta pari ihastuttavaa blogituttavuutta - Villa Puomin Hannan koti ihanan luonnollisessa asussaan, ja yksi ehdottomista suosikeistani, Kukkala. Kukkalan Sannalla on ihanan raikkaita ja tyylikkäitä, mutta silti rentoja vinkkejä kukkien käyttöön ja vihersisustamiseen. Yleensä ihan sellaisia helposti ja edullisesti toteutettavia ideoita, joita ei vain itselle tule mieleen. Oi, mitä inspiraationlähteitä nämä blogikollegat!

kotiblogit joulu blogi sisustusblogi joululehdessä tohkeissaan blogi

Tohkeissaan näytti olevan mukana useamman aukeaman juttuna, ja pieninä ekstrapaloina siellä täällä. Lehti on minusta tosi houkutteleva asettelultaan, silmä nappailee kuvia ja vinkkejä sieltä täältä. Ihania koteja syksyn ja talven asuissa, ideoita ja inspiraatiota enemmän kuin ehtii kerralla ahmia... Lisää näyttää löytyvän vielä Kotiblogien nettisivuiltakin!

Aika uppoutua lehden pariin. <3

Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa!

FB | IG

Katri

Aamulla herätyskellojen soitua E tuli viereemme makoilemaan ja siinä hetki köllöteltiin. Sovittiin, että tehdään aamulla yhteistyötä ja lähdetään kerrankin hyvillä mielin ja ilman hirveää hässäkkää. No, tunnin päästä oltiin taas siinä samassa tilanteessa - minä hoen housuja jalkaan, kysyn hetken päästä onko housut jo jalassa, seuraavaksi muistutan legoja lajittelemaan mennyttä neitiä tulemaan eteiseen ja laittamaan housuja jalkaan. Hän ilmoittaa haluavansa sittenkin puuron kotona, vaikka puoli tuntia sitten kysyessäni halusi syödä vasta eskarissa. Kun kerron, ettei enää ehditä syödä kotona, niin draama on valmis, teatraalinen ulvonta raikaa varmasti naapuripihoihin. Tässä onkin taas hyvät lähtökohdat saada lapset ulkovaatteisiin ja päästä ovesta ulos. Sitten huomaan, että hiuksia ei ole vieläkään harjattu, hoputan ottamaan yöllistä lettiä auki ja alan harjaamaan hiuksia hirveän kiljumisen saattelemana, kun kuulemma nippaa ja nipistää. Annan harjata hetken itse, ja taas hävitään muutama minuutti.

Olen juuri pöyhinyt kaikki eteisen laatikot ja löytänyt molemmille kintaat, ihme kyllä tänään löytyi oikein parit. Pienempi on juuri puettu valmiiksi ja aikansa kuluksi hän alkaa riisua kintaita ja kenkiä. Saan harjattua isomman hiukset ja ilmoitan, etten enää muistuta pukemisesta, ison eskarilaisen pitää saada itsensä valmiiksi. Saan vastaan karvaan eskarilaisen purkauksen siitä kuinka olen maailman typerin äiti, eikä hän ole koskaan tavannut ketään yhtä tyhmää äitiä. Kerron lähteväni viemään pienempää ja tavaroita autoon, joka tietysti lisää vettä draamaqueenin myllyyn - ei lasta saa jättää yksin kotiin! No niinpä niin. Tuohon mielentilaan kiihdytettynä mistään ei tulekaan enää mitään. Minulta alkaa kärsivällisyys loppua, isompi ulvoo kokemaansa vääryyttä ja pienempi alkaa ihmetellä sitä huudon määrää. Alan rauhoitella pienempää ja säntäilen etsimässä omia avaimiani ja varmistelen, että kahvinkeitin ja valot on sammutettu. Sitten muistan, että eskarissa on eväspäivä, ja pitääkin tehdä vielä eväät. Huoh.

Auton päästyämme mietin jälleen kerran, mitä näille aamuille pitäisi tehdä! En jaksa enää tuota jokapäiväistä härdelliä! Ensimmäisenä päätän, että lastenohjelmia ei enää katsota, ne tuntuvat tekevän E:n tosi kärttyiseksi. Mutta miten muistan sen huomen aamuna? Seuraavana päivänä ollaan taas samassa tilanteessa.

Tänään pidimme sohvapalaverin tilanteesta. Puhuimme siitä, että on harmillista, kun kaikille tulee paha mieli, jos aamut ovat niin pahantuulisia. Vitkastelun pitää loppua ja täytyy yrittää keskittyä siihen, mitä tekee, eikä säntäillä koko ajan puuhasta toiseen. Muuten joudun koko ajan muistuttelemaan mitä pitikään seuraavaksi tehdä ja se aiheuttaa hampaiden kiristystä itselle ja lopulta myös vitkastelijan hermostumista hoputtamiseen. Sohvapalaveri tuntui olevan aika hyvä tilaisuus yhteisen asian puimiseen ja lapsellekin harjoitus omien tuntojen ilmaisuun ja ratkaisuvaihtoehtojen miettimiseen. Niin tärkeää ja mukavaa, kuin yhteinen ruokailu onkin, niin en haluaisi tuoda näin negatiivisia asioita ruokapöytään, koska ruokailussakin on omat haasteensa.

Miten te selviätte aamulähdöistä? Vai eikö muille tule kiire? Myönnän, että voisin herätä aiemmin. Sovimme myös, että alamme järjestelmällisemmin laittaa illalla valmiiksi vaatteet ja ulkovaatteet, sekä tarkistetaan, mitä hoitoon tarvitaan mukaan huomiseksi. Ja ne aamuohjelmat - erityisesti FOXin ohjelmat ovat ihan hullua menoa - kiljumista, törkeää toisten kohtelua ja tappelua. Ne jäävät hyllylle nyt joksikin ajaksi, ja E itse ehdotti, että voisi aamulla mieluummin rakentaa Legoja. Sopii, tämä pitää nyt muistaa. Huomenta Suomen jälkeen aamutöllö kiinni.

Huh, on tämä vanhemmuus vaan yksi vaikeimmista tehtävistä. Huomisaamuun asennoidun positiivisemmin.

FB | IG

Katri

Kylläpä niitä on eksynyt sisäänkin! Callunoita nimittäin. Nuo pieniruukkuiset ovat aika somia jos minne. Aloe on pysynyt hengissä, ehkä olen onnistunut kastelemaan sitä riittävän vähän. Ehkä kolme kertaa puolen vuoden aikana. Se, jos mikä on helppo kaveri viherpeukalolle.

Kynttilöitä palaa, vaikka mies muistuttelee niiden haitallisuudesta... Onko se nyt oikeasti niin vaarallista? Tuntuu hullulta, että pitäisi luopua kynttilöiden polttelusta. Eivät ne paristoilla toimivat nyt ihan samaa asiaa aja, paitsi joissain lastenhuoneiden lyhdyissä, tai sellaisissa, jotka eivät tarkemmin osu silmään.

Hiphei sitä on taas kohta viikonloppu! Pyhäinpäivän viikonloppuun on kaikenlaista mukavaa tiedossa.. Huomenna päästään ystävien mökille yöksi, ja lauantaina pitäisi mennä oikein kylätansseihin paikalliselle maamiesseurantalolle! :) Hihii, mitäköhän sinne kuuluu laittaa päälle? Me ollaan varmaan taas aika koominen näky, kun minä vien ja mies vikisee.

syyskodin sisustus, calluna sisällä sisustuksessa

Iloista syysviikonloppua siis teillekin!

Ja hei, tervetuloa teille uusille lukijoille, joita on eri kanaviin ilmaantunut! Muistattehan, että blogia voi seurata kätevästi myös Facebookin, Instagramin ja Bloglovinin kautta. :)

Katri

Muistan kun näitä on haettu.. Tukholmasta asti! Voi miten paljon sitä aikoinaan naureskeltiin, kun vanhemmat keräsivät matkalaukkuja kirpputoreilta, parhaat kuulemma löytyivät ruotsista. Muistan, kun ruotsin reissun missio oli poiketa jollekin suurkirppikselle penkomaan, josko löytyisi hienoja matkalaukkuja.. Kyllä siinä varhaisteinien uskoa koeteltiin.. Mutta hei, nyt ymmärrän - ihan hyvin voisin itsekin lähteä vanhojen aarteiden metsästysreissulle pikku lomareissun varjolla. Tai pikku lomareissulle hyviä löytöjä metsästääkseni, ihan kummin verukkein tahansa... No juu, kyllä silloin käytiin katselemassa myös muita ruotsinihmeitä, kuten henkkamaukkoja ja muita varhaisteinejäkin viihdyttävää. Ja kuten nyt voin todeta - eipä ollut turha reissu sekään!

syyskoti sisustus, syksy sisustus kotona, luonnonläheinen sisustus, sisustusblogi

Kysyin, voisinko saada lainaan matkalaukkua lapsikuvaukseen. Voitte ehkä uskoa reaktioni, kun äiti tänään kiikutti matkalaukut meille ja ilmoitti jättävänsä ne tänne! Ihan omaksi! Sopivat kuulemma meille niin hyvin, ja siinä oli kyllä ihan oikeassa. Ei ole vaikea miettiä noille sijoituspaikkaa - ne tulevat sopimaan ihan minne tahansa.

Aika ihanat, vai mitä? Olisipa hienoa tietää noiden tarina oikein perinpohjin... Huomenna ne jatkavat tarinaansa taas uusissa merkeissä, kun otan ne mukaani erään pikkuherran kuvauksiin.

Hyvää viikonlopunjatkoa - minä alan valmistautumaan tansseihin! Hihhiih, tuo ajatus huvittaa minua aina vaan... :)

FB | IG

Katri

Vuosi sitten tähän aikaan elettiin keskellä hektisintä remppa-aikaa. Tai oikeastaan ne tiukimmat viikot olivat vasta edessä, onneksi en silloin tiennyt mitä tuleman piti. Selailin vuoden takaisia postauksia ja löysin mm. tällaisenrealitypalan (ja toisenkin), joista muistui hyvin mieleen tuon ajan ajatukset. Kaiken keskeneräisyys raksalla, mutta ne kädenojennukset, joita saimme läheisiltä. Arki kotona lasten kanssa, mutta silti ne hassut pienet jutut, jotka naurattivat keskellä sotkuja.

Kävimme Åblogien porukalla viime viikolla Skanssin K-Raudassa hakemassa vähän remppainspiraatiota. Selailimme tapettikirjojen uutuuksia, ja opimme, että niissä on sittenkin joku tolkku. Tapettiviidakkoon eksyy helposti, ja alkaa tuskastuttaa pelkkä vääntö niiden suurien tapettikirjojen kanssa. Tiedätte varmaan sen hirveän ähellyksen - ulkovaatteet päällä, kymmenettä kirjaa selaamassa ja lapset tuskastelevat pitkin käytäviä... K-Raudasta voi kuulemma varata netistä ajan oikein henkilökohtaiseen neuvontaan - voi kertoa etukäteen omia ajatuksiaan ja visioitaan, ja sitten niitä on helpompi lähteä purkamaan myyjän kanssa varattuna aikana, kun hänkin on jo ennalta valmistautunut ja varannut aikaa.

K-Raudan Sini Raevaara kertoi meille mm. tapettiuutuuksista, ihanista laatoista ja lattiamateriaaleista, joista itseäni jäi erityisesti kiinnostamaan vinyylikorkkilattia. Mielikuvani vinyylistä ja korkista oli kaikkea muuta kuin kiinnostava, mutta sehän vaikuttaa oikeasti aika nerokkaalta ja käyttökelpoiselta vaihtoehdolta lattiaan! Akustinen, lämmin, miellyttävän 'pehmeä' jaloille, helppo pitää puhtaana, kestävä... Hmm.. Tosin, olen aika varma, että vaivalla laitettua puulattiaa emme tule missään vaiheessa vaihtamaan, mutta tulipa taas sivistyttyä. Omat mielikuvani vinyylistä olivat jämähtäneet jonnekin vuosien taakse.

Kauppia Juha Huunonen esitteli meille myymälän laajan valikoiman, ja toki testailimme vähän porakoneitakin. Niissä kuulemma kannattaa satsata suosiolla laatuun. Tämän voin allekirjoittaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Halvan laitteen säästö menee siinä, kun joutuu lauantaina lähteä uutta kunnon konetta hankkimaan juuri ennen sulkemisaikaa. Ja hermot menee kaupan päälle.

Rouvat löysivät jotain mielenkiintoista levyä keittiön välitilaan... Tuonne pitäisi kyllä mennä uudelleen tutkimaan oikein ajan kanssa. Niin paljon nimittäin huomasin aivan uudenlaisia juttuja, joita en ole tullut ajatelleeksikaan. Ja toinen juttu on se, että pitää vain mennä kysymään apua. Aivan turhaan tuhlaan omaa aikaani siihen, että pähkäilen yksinäni ja yritän selata googlesta neuvoa hyllyjen välissä. Sinikin on minua usein auttanut, kun olen pähkäillyt maalien kanssa - olen plärännyt eri värikarttoja ja vertaillut vaihtoehtoja kyllästymiseen asti. Lapset ovat hyörineet ympärillä ja aina välillä valitettavasti muutama värilastun palanen on tarttunut heidänkin mukaansa.

Yhä enemmän kuulemma käytetään myös asennuspalveluja. Asiakkaan tarpeen mukaan selvitetään muutosten tarve, tullaan maksuttomalle arviointikäynnille ja sen jälkeen myyjä laskee, mitä toimenpiteet tulisivat arviolta maksamaan. Ellei mies olisi niin kova tee-se-itse-mies, niin tuota palvelua tulisi varmasti käytettyä paljonkin. Tällä hetkellä olen aivan ihastunut ruoan verkkokauppapalveluun, jonka idea myös on säästää omaa aikaa muihin asioihin. Pitääkin taas muistaa tehdä tilaus perjantaiksi...

k-rauta joulu rautakaupan jouluesillepano

Joulu näkyi kovasti jo K-Raudassakin - myymälän etuosa valjastettu kutsumaan sesonkiin. Tästä se jouluinspiroituminen taitaa alkaa.. Vähitellen joulutouhuja alkaa näkyä siellä täällä, kohta kuullaan ehkä jo ensimmäiset laulut kaupoissa!

Jossain vaiheessa ajattelimme, että voitaisiin laittaa viimeinen remppaamaton huone (makuuhuoneemme) kuntoon ennen joulua, mutta ne ajatukset on kyllä lahjakkaasti tungettu pois mielestä. Totta puhuen ei ole vielä tullut niin kovaa remppakuumetta, että olisin tältä seisomalta innoissani tarttumassa taas siihen ruljanssiin. Ehtii sitä myöhemminkin, nyt on hyvä näin. Ja sitten kun aika on, muistan taas hyvin, mihin suunnata.

Hyvää loppuviikkoa!

FB | IG

Yhteistyössä Skanssin K-Rauta

Katri

Miten nämä viikot juoksevat? Tuntuu, että joulua kohti viikot vierivät aina vaan nopeammin.. Joulun alla meillä on ollut tapana laittaa pieni talvinen maisema tyttöjen huoneeseen jonkun lipaston päälle. Tänä vuonna se tehtiin niin aikaisin, että on jo ehditty purkaa ja tehdä uudelleen parikin kertaa. Eläimet lähtevät välillä kävelemään ja löytyvät milloin mistäkin...

lasten iltasatu nurkkaus, lastenhuoneen sisustus, lastenhuone pienille lapsille

joulumaa kotona, jouluinen tunnelma, lastenhuone

Minulla on ollut monta vuotta nuo samat tarvikkeet käytössä - pieni pala jotain valkoista kangasta, sitten sellaista kovempaa kuitukangasta, jota myydään askartelukaupassa käsittääkseni kaitaliinakäyttöön, ja hämähäkinseittiä. Lakanamytyn ja napakamman kuitukankaan avulla talvimaisemaan saa muhkeutta. Niiden päälle laitan pienen paristoilla toimivan valosarjan, ja päälle vielä sellaista pumpulintapaista hämähäkinseittiä. Siihen voi sitten viritellä pieniä lyhtyjä tai vaikka eläimiä, pari vuotta sitten laitoimme erilaisia pieniä peuroja, mutta niitä ei enää löytynyt (kas kummaa..).

Varsinkin meidän esikoinen on oikea lukutoukka.. Jo pienenä hän olisi kuunnellut kirjoja toisensa perään tuntitolkulla. Muistan, kun hän istui sylissä ja nousi hakemaan uutta kirjaa, niin hän toisella kädellä yritti kurkottaa taaksepäin ja varmistaa, ettei lukija vaan ehdi nousemaan omille asioilleen sillä välin kun hän käy hakemassa uuden kirjan.. Iltasadut taitavat olla päivän kohokohta, minkä vuoksi teimme pienen nurkkauksen iltasatuhetkille. Minä olen tainnut lapsena haaveilla prinsessakatoksesta, sillä jotenkin se veti minua puoleensa ihan vastustamattomasti. Nämä ovat niitä juttuja, joita on turha yrittää selittää.. Tottakai tytöt tarvitsevat prinsessaverhon..

ikea kallax hylly lastenhuoneessa, ruskeat korit, ikea prinsessaverho

Isojen lattiatyynyjen päälle on helppo rojahtaa ja saa silti hyvän lukuasennon. Taljoja tuntuu löytyvän nykyään joka lähtöön, tämä iso valkoinen on Kotilaiturilta. Jättityynyistä vaalean TineK:n päällisen löysin Nougatin alesta kesällä ja harmaa on jo vanha H&M:lta. Paristoilla toimivat kynttilät jäävät yöksi tuikkimaan lyhtyihin, mutta valosarja saa sammua yöksi. Tuo meidän pienempi elohiiri ei malttaisi asettua varmaan lainkaan valosarjojen hämyyn..

lasten iltasatupaikka, iltasatu lapsille, lukunurkkaus lapsille

lastenhuone hämärässä, joulumaisema lastenhuoneeseen

Sinne taisivat nukahtaa, yläkerta on hiljentynyt. Rentoa perjantai-iltaa ja kauniita unia! <3

FB | IG

Katri

Miehen toiveiden mukaisesti isänpäivää on vietetty ihan kotosalla. Tavallinen päivä ilman menemisiä, pitkät köllöttelyt, hyvää ruokaa, päivälepo, sauna ja (lasten) kotidisko illalla olkkarissa. Tähtihetkiä. Hän ei halua mitään lahjoja sen paremmin jouluna kuin muinakaan päivinä, joten näinä juhlapäivinä homma on tavallaan helppo, mutta joka kerta silti mietin, mitä ilahduttavaa voisin hankkia. Yleensä toistan vain samaa kaavaa, ja päädyn järjestämään paljon ruokaa, aikaa ja yhdessäoloa.

pulled pork kotona, nyhtöpossu isänpäivänä, nyhtöpossuhampurilaiset

Lauantai-iltana nukkumaan mennessämme sujautin salaa kasslerköntin uuniin. Enpä ole sellaista ennen ostanut, arvasin miehenkin yllättyvän aamulla tuoksuihin. Eilen poikkesin väsyneiden lasten kanssa vielä ruokakauppaan Kuninkojan K-supermarketille, ja harmittelin palvelutiskillä, että ei taida enää olla kasslerpihvejä. Nyppi, kun ajattelin, että joudun vielä poikkeamaan jonnekin muualle. Taas lapset autoon ja taas ulos, kiertämään uutta kauppaa jne, huoh...

Nuori mies palvelutiskillä ilmoitti, että hän voi tehdä niitä vaikka heti lisää! Mutta kun hän kuuli, että aion tehdä pulled porkia, niin hän neuvoi minua ottamaan kokonaisen kimpaleen, koska siitä tulee mehevämpää. Kysyi vielä, että saisiko laittaa siihen Kapteenin öljyn jo valmiiksi, ja minä yllättyneenä annoin paketin tiskin toiselle puolelle - kiitos kyllä vaan! Eipä tarvitse kotona ruveta miettimään marinadia. Sitten vielä töistä lähdössä oleva myyjä ojensi minulle kaupan oman reseptin nyhtöpossulle, kun kuuli ohimennen, että sellaista on tarkoitus tehdä. Ja vielä kauppias huikkasi sen olevan takuuhyvä kastike. Sain pari käytännön vinkkiä haudutteluun, kuuntelin ja katselin sitä touhua ihan silmät suurina hämmästyksestä. Vitsi mitä palvelua! Kiitin kovasti ja ihmettelin ääneen hyvää palvelua - arvostin tosi paljon sitä, että minulla ei mene aikaa marinadin tekoon ja reseptien vertailuun.

nyhtöpossu hampurilaiset, miehen lempiruoka, pulled pork hamburger, pulled sandwich

Possu hautui hyväksi, ja sen kaveriksi tein marinoitua punasipulia, jugurttikastikkeen ja paahdettua fetaa ja päärynöitä. Paahdetun fetan bongasin eilen Mutsi avautuu blogista, siitä tuli todella hyvää! Rosé-pippuri toi ihanan säväyksen lämpimän fetan mehevään makuun. Päärynöihin vaan vähän hunajaa päälle ja koko hoito grillivastusten alle, kunnes hyvältä näyttää, noin varttiksi.

Nyt on levätty! Tottapuhuen en ole vaihtanut tänään yöhousuja pois muutakuin saunassa käynnin ajaksi... :) Havahduin tilanteeseen, kun puoli kolmen aikaan muiden tuhistessa päiväunia hörppäsin kahvit ja söin aamusta jääneen lopun mutakakun, ja tajusin olevani vieläkin kuin sängystä noussut.. No, ehkä se oli juuri sitä mitä tähän pimeän marraskuun alkuun tarvittiinkin.

Illan kruunasi saunan jälkeiset iltavillit Vain elämää -soittolistan tahtiin - kuten näkyy, roolivaatteet on pop.

Iloista uutta viikkoa!

FB | IG

Katri

Näin tokaisi eräs tuttu tullessaan meille kylään keskellä viikkoa, suoraan töistä tullessamme. En pahastunut, en todellakaan. Lähinnä minua huvitti se oletus, että sisustusblogeissa, tai blogikodeissa kaikki olisi aina kaunista, ihanaa ja valoisaa. Lapsiperheen pieni eteinen harvoin on kutsuvassa kunnossa, joten jo eteisessä tulee varmaan selväksi, että jalkoja saa nostella ellei halua viedä mennessään ja tuoda tullessaan (jota yritän epätoivoisesti opettaa muillekin tässä taloudessa asuville).

Viikonloppuna tartuin hämärästä huolimatta reippaammin kameraan, ja päätin napsia kuvia huolimatta hirveästä sotkusta. Tajusin, että kamera lepää herkemmin, jos paikat ovat hujanhajan. Lapsia toki tulee kuvattua muutenkin, mutta silloinkin omaa silmääni sattuu, kun taustalla on vaikka mitä sälää. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei pidä antaa niiden häiritä - kotialbumeiden muistoissa kuuluukin näkyä elämän jäljet. Tässä teillekin hieman todistusaineistoa tämän blogikodin realitystä.

Matot rytyssä, sohvatyynyt kasassa, ei-hillitynvärisiä-lehtiä vinossa pinossa, ml. lasten lahjakuvasto

Nukkeleikit meneillään, keskeneräinen palapeli ja erinäistä muuta rojua pitkin poikin.

Pari vilttiä lattialla, takan edusta ihan puunroskainen, sohvannojalla tulevan viikonlopun naamiasasu prinsessamekko - toki siinä on keimailtava joka päivä eskarin jälkeen.

Legomeri. Lohdullista on se, että nämä on suht nopea kerätä kasaan (toisin kuin yläkerran pikkulegot). Ja taas näyttää blogikodilta.

Ja se lohduttomampi näky, yläkerran pikkulegomeri.. Niitä sitten illalla lykittiin sivuun sen verran, ettei kenenkään tarvitse kimpaantua yöllisillä kävelyillään. Ja miksi vaatteet on niin helppo heittää yläkerran pyykkikorin viereen? Miksi pöydällä on niin hirveä kirjapino? Koska ne toimivat painona, kun pöydän ja tuolin selkänojan varaan ripustetaan viltti majaksi. Voi elämä..

Eteisessä naulakko täynnä, kaapista tursuaa huivi, kengät levällään ja hoitolaukku, läppärilaukku ja muut veskat odottavat kantajaansa. Ylimmäinen laatikko rivahti uriltaan ja sekin odottelee rennosti korjaajaansa.

Tytöillä maalaussessio (tästä realitystä puuttuu kuvasarja kultamaalisista kädenjäljistä portaikossa). Keittiöntasot perusasussaan.

Ja edelleen. On piuhoja, murusia, kännyköitä, likaisia astioita ja tyhjennystä odottava tiskikone. Miten tuo noitahattu tuntuu vainoavan minua?

Senkillä tytön askartelutarvikkeita kai kolmessa eri laatikossa.. Mutta tämä tila on selkeästi helpoin ja nopein saada kuntoon vähällä vaivalla!

Sellaista realityä! Hmm, miksiköhän en kovin usein kuvaile yläkerran lastenhuonetta? Ja miksiköhän ruokailutilasta tulee otettua eniten kuvia? Siellä pyörii selkeästi vähiten ylimääräistä tavaraa. Mitäs tykkäätte realitystä? Eikö vaan ole ilahduttavampaa selailla sellaisia vähän rauhallisempia kuvia? :)

Lohdullista on toisaalta se, että se on vaan tavaraa, joka on helppo säännöllisesti kerätä paikoilleen. Haaste on se, että pitää ruveta karsimaan. Miksi kulutan aikaa tavaroiden järjestelyyn, kun sitä voisi karsia vähemmäksi? Tuollaista ihme lelusälää on aivan liikaa, vaikka mielestäni meillä ei edes hirveästi ole leluja.

Ja hei puolustukseksi täytyy nyt sanoa, että tällä hetkellä ei ole ihan noin pahan näköistä - alakerran legomeri on taas hetkeksi kerätty laatikoihin, ja keittiön tasoillakin mahtuu taas työskentelemään. Ai niin, unohdin tehdä huomisen ruoan valmiiksi..

Hmm, näissä tunnelmissa toivottelen hyvät arkiviikonjatkot! :)

FB | IG

Katri

Äärilaidasta toiseen mennään näköjään, kun katsoo tuota edellistä postausta. :) Kiitos muuten kovasti hauskoista kommenteistanne - ne lämmittivät minua kovasti. Ilmeisesti näiden sotkujen näkeminen on aina yhtä yllättävää. Kuvista kun saattaa saada sellaisen mielikuvan, että ikäänkuin se vain järjestelisi paikkoja tai asettelisi sohvatyynyjä koko ajan.

Saimme vihdoin valittua hääpotretit, ja minun pitikin niitä vähän vilauttaa täälläkin (en tajua miten joku valokuvaaja (Petra) voi olla niin hyvä!!), mutta kun olen tottunut fiilispohjalta kirjoittelemaan, niin nyt mennäänkin tämän illan tunnelmilla..

Olisikohan pitänyt varoittaa kuvatulvasta? Sain nimittäin aikamoisen kuvausinspiraation, kun saatiin siivottua. Kyllä täytyy sanoa, että tyhjä keittiön pöytä levittää lähes välittömästi sellaista selittämätöntä rauhaa ympärilleen. Torstaisiivous on ollut vain kaukainen ihanne pitkään, niin tälläkin viikolla. Olin eilen Loviisan Aitan joulunavajaisissa, jonka tunnelmia ehkä bongasitte jo blogin FB-sivulta tai instasta. Tulin myöhään kotiin ja oikeastaan vasta tänään töistä tullessani huomasin, millainen hävitys eilisen aikana olikin riistäytynyt. No, kuulemma oli ollut hauska ilta, sehän on pääasia. Askartelukamoja keittiön pöydällä ja sen alla, roolivaatteita vähän joka huoneessa ja ilmeisesti myös yksi huonekasvi oli saanut kyytiä, kun oli multaa ja lehtiä vaalealla villamatolla. Jesjes.

kvik mano keittiö valkoinen vetimetön keittiö, moderni keittiö vanha talo, vanha puutalo

le comptoir de mathilde keittiön somistus, keittiön yksityiskohdat

Sitä paremmalla syyllä - ihana aloittaa viikonloppurauha puhtailta pöydiltä! Viikonloppuna onkin taas keittiö kovilla, kun on tarkoitus juhlia esikoisemme kuusivuotissynttäreitä. Pikkukavereita tulee sunnuntaina aamupäivällä ja sen jälkeen sukulaisia. Vähän jännittää juhlien kohtalo, kun sankari on vähän valitellut mahaansa - tiedä sitten, johtuuko vain jännityksestä, vai onko tosissaan jotain pöpöä. Siksi en ole oikeastaan laittanut vielä tikkua ristiin koko juhlien eteen (tarkemmin ajatellen se on tekosyy, en vaan ole viitsinyt). Tällä kertaa mennään vähän vähemmällä höösäämisellä. En vaan ole jaksanut suunnitella sitä ja tätä - teemaa, koristeita, tarjoiluja, ohjelmaa... Uskon, että ihan hyvät juhlat tulee silti. Neiti on varmaan ihan tyytyväinen kuitenkin, kun saa valita juuri sellaiset prinsessalautaset kuin haluaa ja räiskyvän väriset valmiit viirit tai muut koristeet. Kuulemma kaikki frousenit käy ainakin. Ja onginta pitää olla.

valkoinen keittiö matta kvik mano vetimetön keittiö, fredagsmys

Toivottelen hyviä viikonloppuja, ja otan pienen niskaotteen itsestäni. Yritän saada edes kauppalistan tehtyä. Se on ihan hyvä alku! Tai ehkä kuitenkin vasta huomenna.. Kuuntelen Vain elämää -soittolistaa ja käyn blogikierroksella! :)

Tässä suosikkini kauden hiteistä - aiemmin en oikein tuntenut koko Sannia, mutta kesän irtiotto Ruisrockiin miehen kanssa muutti koko asian. Aina, kun kuulen Sannin biisejä, minut valtaa sellainen kesäinen kepeys. Aurinko paistoi täydeltä terältä, poljettiin kakspäällä kohti festaria ja saavuttiin keskelle hyväntuulisen Sannin keikkaa. Oltiin kesäpäivä vapaita kuin taivaanlinnut.

FB | IG

Katri

Huh, olipa taas kemut! Aina ennen lastenjuhlia siivotessani mietin, minkä ihmeen takia ylipäätään siivoamme. Tunnin päästä kaikki on kuitenkin pitkin, ihan kaikki. No, tällä kerralla tosin taisi olla sen verran muuta puuhaa lapsilla, että homma ei riistäytynyt käsistä kaiken mahdollisen ja mahdottoman pöyhimiseen. :D Joo, mutta sekin on nähty, ja se on loppujenlopuksi pikku juttu. Pääasia, että on kavereita ja että tulevat synttäreille. Viikolla ajattelin, että olisipa kamalaa, jos kukaan ei tulisi lapsen syntymäpäiville... :( Pari viikkoa sitten luin Kodin Kuvalehdestä pikkupojasta, jolla ei ollut yhtä ainuttakaan kaveria, itku tuli. Olen jotenkin kamalan ylitunteellinen tuollaisissa asioissa, toisten ihmisten tunteisiin eläytyminen on yksi vahvimmista, mutta samalla heikoimmista lenkeistäni. Muistui mieleen oma yksinäisyys yläasteella. Toivottavasti omat lapset selviävät vähemmällä.

Kerroinkin perjantaina, etten ollut jaksanut suunnitella ja valmistella synttäreitä viikolla lainkaan. Luotin siihen, että Tigerista löytyy jotain koristusta, ja samoilla tutuilla herkuilla varmaan selviän. Mies tuli vasta lauantai-iltana koulureissulta, mutta ihanaa, että siskoni miesystävineen tulivat auttamaan etukäteen.

minipavlovaleivokset, marenkileivos marja jälkiruoka helppo

E tehtaili vaahtokarkkitikkareita, ja yhtä nopeasti syntyivät varmasti lapsille maistuvat suolaiset tikut. Suolaiseksi tein myös kahta erilaista suolaista piiraakkaa (ohje) ja tosi ysäreitä pizzakiekkoja lehtitaikinalevystä. Autonrenkaiksiko niitä sanottiin? Aika kuivakoita tuli, eivät ainakaan itselleni oikein maistuneet...

Sen verran yritin jotain uutta, että kokeilin Ruokapirkka-lehdestä nakukakkua. Nakukakun eli Naked caken ajatus on, että sitä ei kuorruteta kummemmin. Täyte on sen verran tuhtia, että se pysyy kakun välissä ihan riittävän siististi muutenkin. Tuollainen sopivan huoleton kakku sopii tällaiselle hätäisemmällekin emännälle. Samoin kuin pikkupavlovat, jotka tein samalla ohjeella, kuin täällä aiemmin julkaistut raparperiset minipavlovaleivokset. Lapsille oli jätskibaari, ja suklaakakkua nautimme sitten sukulaisten kesken. Kakku oli todella suklaisen tuhti, ehkä jopa liian tuhti omaan makuuni, mutta kaikille suklaakakkufanaatikoille varmasti toiveiden täyttymys.

Suurin osa vieraista oli pukeutunut prinsessaksi, mutta mahtui joukkoon myös yksi pikku pörriäinen. Hän näkyy harjoittelevan myös valokuvausta. Vinkkinä muuten Turun seudulla asustaville, että Lastenkirppis Pikkusiililtä voi vuokrata naamiaisasuja 5 € kerta + 10 € pantti, jonka saa takaisin palauttaessaan puvun. Olen käyttänyt vuokrauspalvelua jo monena vuonna, koska en ole viitsinyt ostaa pukuja omaksi - samaa naamiaispukua kun tuskin tulisi montaa kertaa käytettyä.

Juhlakoristukset saavat vielä pukea kotia muutaman päivän, sen jälkeen alkaakin ehkä jo joulumieli virittäytyä kunnolla - ajatella, enää reilu kuukausi, houhou! :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

FB | IG

Katri

Kun yhdistetään paljon valkoista, joulunvihreää, kimallusta, kultaa ja hopeaa, vähän lumihuurrettuja koristeita ja vielä vähän säihkettä ja blingiä, niin eihän siinä voi muuta kuin antautua.

jouluinspiraatio loviisan aitta, riviera maison turku suomi

valkoinen lintu joulukoriste loviisan aitta, ylelliset joulukoristeet

jouluinspiraatio sisustuspuoti joulu loviisan aitta, turku sisustusliike

loviisan aitta joulu sisustusliike, jouluinspiraatio, jouluinen elämyskeidas, elämysmarkkinointi

Loviisan Aitta oli puettu kertakaikkisen upeasti jouluun. Ihan kirjaimellisesti tuntui, kuin olisin sukeltanut joulun ihmemaahan. Katse kiinnittyi koko ajan uusiin kaunistuksiin, kaikkea teki mieli hipeltää ja hypistellä. Väkisin tuli kuitenkin mieleen, mitä meidän sohvapöydällä tapahtuisi, jos siihen olisi ripoteltu tuollaista vastustamattoman näköistä lumihilekoristetta ja uljas peura patseeraisi lasikuvun alla. Tällaisia virityksiä voi sitten tehdä ihan omaksi iloksi jonnekin korkeammalle...

riviera maison joulu turku turkulainen sisustusliike

Joulu oli hyvin amerikkalaistyyppinen ja runsas, yhdistellen luonnonmateriaaleja sekä valkoista ja ylellistä kimallusta. Loviisan Aitta on palkittu mm. kansainvälisellä Global Innovation Award-palkinnolla, ja onkin ollut yksi elämyksellisten sisustusliikkeiden suunnannäyttäjistä Suomessa. Käynti tuossa visuaalisuuden tyyssijassa tyydyttää varmasti kaikkien esteetikkojen kauneudennälän... Se on nähtävyys ja elämys sinänsä.

vita eos höyhenvalaisin sisustusliike loviisan aitta

Joulufiilis oli taattu viimeistään tunnelmallisen taustamusiikin ansiosta - kiitos Lempi Triolle taidokkaasti sovitetuista, jazzahtavista joululauluista. Elävää musiikkia on niin ilo kuunnella!

Toivottavasti näistä joulutunnelmista virisi orastava joulumieli kaikille sitä halajaville - itse ainakin täytyin lämpimästä joulufiiliksestä kertaheitolla. Mukaan lähti yllätys yllätys - kynttilänjalka (alla olevassa kuvassa), mutta puolustuksekseni täytyy todeta sen olevan ihan erilainen, kuin muut. Ai niin ja matto yläkerran aulaan, mutta siitä lisää toiste!

Hyvää loppuviikkoa - minä alan vähän jo orientoitumaan perjantaisiin pikkujouluihin, jesjes! :)

FB | IG

Katri

Hiljainen päivä - lapset olivat yön mummilla. Minulla oli pikkujoulut ja mies koulureissulla. Olivat aamulla heränneet talveen ja peuhanneet koko aamupäivän lumihangissa. Täällä sadan kilometrin päässä ei ole lumesta tietoakaan.

Kotolaisena olen lämmitellyt pesiä ja hipsutellut villasukissa. Lueskellut lehtiä ja syönyt sohvalla. Kuunnellut chillailusoittolistoja Spotifysta ja poltellut kynttilöitä. Hetkeksi ryhdistäydyin ja imuroin. Mies lähetti kuvan matkalaisista, takapenkillä molemmat untenmailla. <3 Laitoin pannukakkutaikinan turpoamaan. Oli jo kova ikävä.

luonnollinen asetelma, asetelma keittiössä, iittala tummanharmaa kastehelmi

Viikolla kävin kurkkaamassa uudistuneessa Kotilaiturin liikkeessä, josta hankin ekat joulukoristeet, ihanat valkoiset savisen tuntuiset (ehkä ihan oikeastikin savesta tehdyt). Samoin ostin tuollaisen pitkään himoitsemani yksinkertaisen lasipöntön - se tulee vaihtamaan sisuksiaan varmasti jo joulun alla useaan otteeseen. Nyt laitoin jo pitkäksi venähtäneen amarylliskimpun siihen, pysyy hieman paremmin tuettuna ja toi aika kivasti raamit tuolle muutenkin superkauniille kimpulle. Kotilaiturilla juhlitaan muuten avajaisviikonloppua juuri nyt, huomenna klo 12-16 siellä pääsee mm. Photobooth-kuvaukseen!

keraamiset joulukoristeet, valkoiset savesta tehdyt joulukoristeet

Lempeää lauantai-iltaa teille ihanaiset! Ja lämpöisesti tervetuloa uusille lukijoille! Ihanaa, kun käytte täällä jakamassa iloja ja mietteitä!

FB | IG

Katri

LUNTA!!! Voi elämä sitä kiljuntaa, kun lapset huomasivat, että nyt meilläkin on lunta! Pulkalle oli päästävä ihan heti, vaikka pikkumäkeä peitti vain vaivainen lumikerros. Mutta eipä tuntunut menoa haittaavan. Keksivät, että pulkka kulkee sitä kovemmin, mitä enemmän on painoa, ja keräsivät ämpäriin lunta painoksi. Meinasihan siitäkin tietty tulla tappelu - että kuka sitä lunta saa sitten taputella ämpärissä - sehän loppuu! Yritin toppuutella että hyvänen aika, se on lunta ja sitä sataa taivaalta lisää... Esikoinen parahti siihen hädissään, että "on kuulemma tulossa räntää koko talvi, sitä on luvattu!" Jaaha, ai että on luvattu, ihan kuin paljonkin katsoisi säätiedotuksia...

ensilumi lasten riemu, pieni pulkkamäki kotipihalla perheblogi

Vitsit, miten kaivattu oli tämä kaunis aurinkoinen sunnuntai! Pitkästä aikaa ihana auringonpaiste - turhan hämärää ollut viime aikoina. Joko teillä on lunta?

Valoa toivotaan myös uuteen viikkoon!

FB | IG

Katri

Mitä syntyy kun yhdistää isoja unelmia, paljon töitä, hyvän maun, yhtenäisen, luonnonläheisen, hieman teollisvivahteisen tyylin ja upean liiketilan? Ja antaa taitavalla stailaajalle vapaat kädet ja muutaman tunnin aikaa hyöriä ympäriinsä ja inspiroitua, inspiroidakseen sitten kätten jäljillään muita? Siitä syntyy sellainen ideakeidas, että tällainen vähemmälläkin luovuudella siunattu tavis näkee yhtäkkiä mahdollisuuksia ympärillään.

talvikattaus luonnonmateriaalit, kotilaituri

Kotilaituri muutti uusiin tiloihin Liedon Ilmaristen 'keskustaan' (kannattaa olla tarkkana, siitä voi ajaa ihan huomaamattaan ohi) vanhan pankin tiloihin. Rohkea yrittäjä Kati perheineen remontoivat itselleen kotia samaan kiinteistöön, ja myös aiemmin Vilkkimäen meijerillä sijainnus sisustus- ja lankakauppa muutti nyt uusiin tiloihin vähän matkan päähän, suurten ikkunoiden taakse, tuoden vanhalle pankille uuden elämän. Olen seurannut isoa remonttia hieman Katin blogista. Vaikuttaa ihan järjettömältä urakalta... Mutta täytyy sanoa, että liike oli remontoitu upeaksi, vastaamaan Kotilaiturin maanläheistä, hieman teollista, mutta kodikasta tyyliä. Erityisen kiva ja aika rohkea veto on tuo taustaseinän jännän vihreä väri (alla). Taas yksi esimerkki väreistä, jotka itselleni ei olisi tullut mieleenkään. Liian rohkeaa tällaiselle harmaahiirulaiselle. Mutta tuota väriä vasten musta, puunsävyt ja harmaa korostuvat tosi kauniisti.

sisustusliike, persoonallisia sisustustuotteita teollinen tyyli, kotilaituri avajaiset

Kotilaituri, lieto, sisustusliike Turku, lankakauppa turku, industrialismi sisustusliike, persoonallisia sisustustuotteita teollinen tyyli

Kati oli kutsunut meidän Åblogilaiset kaupalle ennen varsinaisia viimeviikonloppuisia avajaisia. Kuulimme, miten ja miksi pariskunta päätyi monien mielestä näinkin erikoiseen ratkaisuun. Möivät nyt juuri rakentamansa omakotitalon! Ja rupesivat remppaamaan aivan toisentyylistä kiinteistöä kaupaksi ja kodiksi. Toisaalta sama asia sieltä nousi kuin niin monissa muissakin elämän suurissa siirroissa - ensin vähintään toisella on ollut ehdoton eiei... Ihan järjetöntä, ei todellakaan! Ja sitten, asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Samoin meillä oli tämän kodin kanssa - mies ei olisi halunnut tulla katsomaankaan, mutta paikan päällä ajatukset alkoivatkin muuttua toisiksi.

erilainen joulukoriste, metallinen tähti

Villa Puomi -blogin Hanna oli tosiaan päässyt laittamaan näppinsä peliin Kotilaiturin kauniiden esillepanojen suhteen. Hänellä tuntuu olevan erityisen hyvä visuaalinen silmä. Hannan koti oli myös samaisessa Kotiblogit Joulu -numerossa, kuin meidänkin koti. Aivan ihania, kekseliäitä juttuja luonnomateriaaleja hyödyntäen!

luonnonmateriaalit sisustuksessa kotilaituri

Huomasin, että minulla jäi kokonaan herkullinen lankapuoli kuvaamatta - ehkä syynä oli juuri liian paljon värejä harmaahiirulaiselle! :) Mutta se oli todellinen neulojan aarreaitta. Kumpa viitsisin itsekin tarttua puikkoihin pitkästä aikaa.. Voi sitä rauhoittavaa puikojen kolinaa. Bambupuikoista kuuluu sellainen ihana pehmeä, vaimea helinä.. <3

Hyvää loppuviikkoa ja mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa! Perjantaina kotipikkujoulujen myötä aletaan orientoitua enemmän jouluun..

FB | IG

Katri

Heippa! Pikkujouluvalmisteluja tässä mietiskelen.. Huomenna on tarkoitus pikkujoulun kunniaksi ripustaa joulukalenteri paikoilleen. Tänä vuonna joulukalenteritouhu onkin vähän erilaista, kun molempien pitäisi ymmärtää, että kumpikin avaa joulukalenteripussukan vuorollaan. Ehkä se parin päivän jälkeen alkaa jo sujua, mutta kuulen kyllä jo korvissani ekojen aamujen tuskailut...

joulukalenteri lapsille, diy joulukalenteri, tee se itse joulukalenteri pussukat, diy julkalender, christmascalender, mitä lasten joulukalenteriin, pieniä juttuja joulukalenteriin

Tein tämän joulukalenterin viisi vuotta sitten esikoisemme ensimmäiseen jouluun. Kaverit jaksavat vieläkin naureskella anteliaisuuttani, kun laitoin pussukoihin kuivattuja omenalastuja ja rusinoita... Mutta ihan hyvin ne kelpasivat vielä kaksi vuotiaallekin, kun ei paremmasta tiennyt. Sen jälkeen olen yrittänyt olla vähän luovempi, ja ideoida jotain muutakin. Pari vuotta sitten punainen kalenteri näytti silmääni aivan liian värikkäältä, ja ihastelin muiden kauniin neutraaleja, harmaasävyisiä kalentereja. Laiskana ajattelin kuitenkin, etten viitsi alkaa uutta tekemään, ja toisaalta mietin, että alusta asti kulkeva tuttu joulukalenteri on kiva perinne. Onneksi en alkanut tehdä mitään uutta, koska nyt tuo symppis pussukkarimpsu, kaikessa perinteisyydessään tuntuu aina vaan kotoisammalta. Joulunpunainen ei muutenkaan ole ollut minulle koskaan ihan nounou. Lapset tykkäävät siitä kuitenkin, ja minustakin se tuo ihan kivaa kotoisaa lämpöä joulukotiin.

Pussukoissa on ollut mm. ponnareita, tarroja, kiiltokuvia, pikkuelämiä ja jotain pieniä askartelutarvikkeita. Pussit ovat niin pieniä, että mitään isompaa sinne ei mahtuisikaan. Joinain päivinä pussukasta löytyy kirje tontulta, jossa tonttu kertoo Korvatunturin kuulumisista ja antaa pieniä vihjeitä. Esimerkiksi ajattelin tontun vinkkaavan, että jonain viikonloppuna leivotaan pipareita, ja sitten viikolla molempien tyttöjen vuorolla pusseista löytyy keksileimasimet kummallekin. Löysin tuollaiset pienet eläinkuvioidut leimasimet Tigerista. Muovailuvahaa meillä ei ole pitkään aikaan ollutkaan, ja löysin tuollaisia pieniä purkkeja 15 kpl:n pussin vitosella. Purkit ovat kuitenkin melko painavia, joten niistäkin tonttu vinkkaa kirjeellä. Katsotaan, millaisia "aarteenetsintävihjeitä" keksisin... Aiemmin tonttu on vaikkapa kertonut lempijoululaulujaan, ja sitten niitä on illalla hoitopäivän jälkeen kuunneltu tai soiteltu.

pikkujuttuja joulukalenteriin, mitä lasten joulukalenteriin

Lisäksi ajattelin laittaa isomman pussukoihin tuon palapelin neljään osaan. Muutamana aamuna pussukoista löytyy siis vähän rakenneltavaa. Olen kuullut, että monet ovat jakaneet myös pikkulegoja järjestyksessä joulukalenteriin, ja ensimmäisenä päivänä lapsi saa alkulegojen lisäksi ohjevihon, jonka mukaan legosysteemi rakennetaan. Sekin olisi varmasti ollut hauska, mutta toisaalta neiti rakentelee nyt muutenkin legoja koko ajan. Joka vuosi kalenterista on löytynyt myös yksi joulukoriste kuuseen, tällä kertaa tuollaiset pehmeät ukkelit.

tee se itse joulukalenteri, ideoita joulukalenteriin lapsille, diy julkalender, joulukalenteriin pikkulahjoja

Mitä te olette piilotelleet joulukalenteriin? Minulla alkaa jo pää lyödä vähän tyhjää, koska yllätysten pitäisi kuitenkin olla tosi pieniä - arvoltaan ja kooltaan. Pointti on kuitenkin vain ajatus siitä, että tonttu on käynyt yöllä, ja se jos mikä on kutkuttavaa...

Kivaa virallista pikkujouluviikonloppua kaikille!

FB | IG

Katri

Olipa kerran keittiösiivous (ja pari snäppivinkkausta)

Sisustusinspiroitumassa

Aikavarkaita ja tähtihetkiä

Laajempia kulmia

Vakkariherkkujen ohjeita

Joulu tuli postilaatikosta

Aamujen ajolähdöt

Callunahullun syyskoti

Vau mitä sain!

Remppakuume taltutettu

Lempilukunurkkaus

Tie miehen sydämeen...

Ai eikö teillä näytäkään siltä kuin sisustusblogeissa?

Perjantaikeittiö

Juhlahumu

Sukelsin jouluun, nyt se on menoa

Kotihiiren lauantaimyyssi ja ekat joulukoristeet

Ensilumi terassilla

Inspiroiduin luonnonmateriaaleista ja kodikkaasta teollisuustyylistä

Lasten joulukalenteriin