Pikkujouluherkku

November 27, 2015, 11:23 pm

≫ Next: Joulu tuli - adventin parhaat

≪ Previous: Lasten joulukalenteriin

$

0

0

Heippa! Hiljaa valkeneva aamu, hetken vielä hiljaisuus. Mies lähti koulureissulle ja lapsetkin vielä torkuskelevat. Taisi mennä pikkujoulut jäseniin... Perjantai-iltana ei mitään suurta jaksanut ruveta valmistamaan, joten pikkujouluherkkuna syötiin jotain helppoa ja nopeaa. Kokeilimme alkukesästä ensimmäistä kertaa lämmintä punahomejuustoa (klik), ja nyt päätimme testata, olisiko valkohomejuusto yhtä hyvää uunissa käytettynä. 

Juusto vain pois kääreistään, uunin kestävälle astialle, ja päälle vaahterasiirappia ja pähkinöitä. Laita juusto uuniin n. 200 asteeseen suunnilleen kymmeneksi minuutiksi. Viime kerralla leikkasin viillot juuston pintaan, ja silloin juusto valui jo vähän ulos uunissa. Ehkä näin oli parempi. Revin maalaisleivän karkeiksi paloiksi, ja laitoin palat myös hetkeksi uuniin lämpiämään. Muistimme myös kaapissa odottaneen karamellilevitteen, joka oli ystäviemme tuparilahjaksi antamassa herkkukorissa. Se olikin aivan nappijuttu! Ihana kinuskinen makeus ja suolainen juusto... Täydellinen makukombinaatio... Saa ihan varmasti ruokafiilistelijän sukat pyörimään jalassa! Vaikkaisin, että aika moni muukin kaapista löytyvä makea levite tai hillo sopii tuomaan sopivaa vivahdetta tähän juuston ja leivän pariksi. Pekaanipähkinöiden kinuskinen maku on tähän myös ihan kuin luotu.

Pikkuleipurit olivat tohkeissaan ensimmäisistä joulutortuista. Jotenkin se on aika ihana ääni, kun pikkuinen töpsöttää keittiöön ja työntää jakkaransa tason viereen. Ja jos vaihdan paikkaa, niin hän kapuaa välittömästi alas ja taas kuluu raahaus paremmille paikoille. :) Torttuhillo meinasi maistua vähän turhankin hyvin - esikoinenkin vetää näköjään oikein kaksin käsin. Ja mitä minä olen sanonut siitä että jos maistetaan niin ei enää takaisin kuppiin??! Noo... Ei aina jaksa niuhottaa..

Loppuun vielä kuva tältä aamulta, kun vielä herätessä oli pilkkopimeää. Hetken päästä jo hieman taivaanranta sinersi. Mukavaa viikonloppua! 

FB | IG

Katri

---

Joulu tuli - adventin parhaat

November 29, 2015, 12:01 pm

≫ Next: Lastenhuonepaloja

≪ Previous: Pikkujouluherkku

$

0

0

Se joulufiilis, tämän adventtisunnuntain mukana. Pitkä päivä kotosalla, eilen tehty piparkakkutaikina jo aamulla mielessä. Ainoa ongelma oli myydä lapsille se ajatus, että leivotaan vasta iltapäivällä - aamupäivällä kun oli pitkästä aikaa niin ihana auringonpaiste. Pakko päästä ulkoilemaan. Ulkoilureissulta nappasin vähän nättejä myös joulukoristuksiin. Adventtikynttilät ovat kokoelma eripari kynttilöitä, juuri sopivan samanlaisia, mutta riittävän erilaisia tuomaan vähän jännitettä. Nappasin pihamannystä pari oksaa, ja ne näyttävätkin sopivan sävyltään aika kivasti tuon ystäviltä saadun tarjottimen kaveriksi. Kiitos vaan ihanaiset! :)

Oli ulkoilu uuvuttanut pienen niin, että simahti sohvalle - ennenkuulumatonta! Hän, joka vääntää niin, ettei meinaa rattaiden valjaat pidellä, sen paremmin kuin pinnasänkykään! Otti aikamoiset raivarit, kun aloin puhua päiväunista, ja lähti karkuun sohvalle. Päätin oikein kokeilla, nukahtaisiko siihen. Hetki tuhistiin nokat vastakkain, ja siihen jäi! Käytiin jatkuvasti ihastelemassa, miten suloinen pikkusisko olikaan sohvalla tuhistessa. Sen jälkeen oli kahta kauheammin virtaa leipoa, toisin sanoen lätkyttää ja ahmia taikinaa.

Piparit saatiin leivottua kumma kyllä ilman mitään katastrofia - tosin niinhän se aina menee että hetken on kova tohina ja touhu, ja loput pellilliset saan aina tehdä ihan omassa rauhassa. Pienempi ahmi piparkakkutaikinaa vähän liian hanakasti - sai nimittäin hirveät vatsakivut... :( Minä en ole koskaan välittänyt piparkakkutaikinasta, enkä ymmärrä, miten joku voi sitä raakana syödä. Mutta on se ilmeisen koukuttavaa. Ei meinannut tyttö nukahtaa mitenkään - kolme varttia oli aivan suoraa huutoa, kauheita vatsanväänteitä. Sitten tuli pari röyhtäisyä ulos, ja heti rauhoittui.. Meinasi itseltä keinot (ja tottapuhuen myös kärsivällisyys) loppua.

Toivottavasti teilläkin on ollut rentouttava sunnuntai - tästä se joulukausi tuntuu nyt oikeasti alkaneen! 

FB | IG

Katri

Lastenhuonepaloja

November 30, 2015, 12:24 pm

≫ Next: Talvista keittiössä

≪ Previous: Joulu tuli - adventin parhaat

$

0

0

Välillä omia leikkejä, yhä useammin yhteisiä. Neljän vuoden ikäero on kai aika suuri, mutta temperamenttierot taitavat tasoittaa vuosien kuilua aika paljon. Hoitopäivän jälkeen halataan ja rutistetaan niin kovasti. Välillä tietty pikkusisko aiheuttaa elämää suurempia katastrofeja, kuten ymmärtämättään piirtää äidille vaivalla tehdyn prinsessakuvan päälle.

Vähitellen laitetaan joulua myös lastenhuoneeseen. Aika maltillisesti vielä... Ne kaikki punaiset pallot ja kummalliset tontut ovat vielä yläkerran lastenhuoneessa, mutta uskon niiden kulkeutuvan vähitellen ympäri huushollia...

Hetken jo ajattelin tehdä pienen blogijoulukalenterin, koska kuvia kertyy jokatapauksessa aina ja paljon, mutta toisaalta en halua asettaa tälle harrastukselle mitään tahtia. Enkä ole mikään DIY-tyyppikään, joten eipä täältä mitään hurjia jouluoivalluksia olisi voinut löytääkään! :) Fiiliksen mukaan mennään siis jatkossakin, toivottavasti joitain jouluisia paloja tarttuu myös teidän matkaanne täällä poiketessanne! Blogin Facebookiin ja Instagramiin päivittelen joulupaloja ahkerammin, se on niin kamalan kätevää! 

Ihanaa joulukuun alkua!

Katri

Talvista keittiössä

December 1, 2015, 12:58 pm

≫ Next: Jouluahdistus - ja sittenkin joulumieli

≪ Previous: Lastenhuonepaloja

$

0

0

 

Kävin läpi valokuvia, ja löysin tällaisia unohtuneita, instan puolella muistaakseni kyllä vilkkuneita... Osa näistä esiintyi myös Kotiblogien joulunumerossa, joka on tälläkin hetkellä lehtihyllyssä. Lehdessä oli upeita ideoita mm. Villa Puomilta, Kellomäeltä ja Kukkalasta. Muuta joululehteä en ole tänä vuonna lukenutkaan. Entä sinä? Onko jokin joululehti ollut erityisen tunnelmallinen? En kaipaa kovasti vinkkejä lahjoihin enkä joulupöytään, vaan fiiliskuvia ja rentoa tunnelmaa...

 

 

Tuo valaisin tuntuu olevan ihan kuin tehty meidän keittiöön! Mikä onni, että löysin sen keväällä! Ja ihan sattumalta, kun en ollut edes osannut etsiä mitään tuollaista. Poikkesin kerran sattumalta sellaiseen pieneen sisustusliikkeeseen (joka on myös kampaamo Salonki & Sisustus Akkuna), ja sieltä ostin hetkeäkään epäröimättä tuon House Doctorin mustan kaunokaisen. Harmaankirjavat taljat (tai ehkä oikeastaan kaikki harmaa!) iskevät silmään nyt niin kovasti, tuo talja oli Kotilaiturilta. Pari viikkoa sitten käydessäni siellä näytti yksi olevan nojatuolissa vielä.

Tunnelmallista joulukuun alkua! Tosin lunta ja varsinaista talvista tunnelmaa saadaan ehkä vielä odotella - ainakin tänään tuli vettä välillä vaakasuunnassakin.. Jouluinen brownies lämmittää mieltä ja jenkkakahvoja mukavasti... Ohjetta tulossa myöhemmin..
 

FB | IG

Katri

Jouluahdistus - ja sittenkin joulumieli

December 3, 2015, 12:07 pm

≫ Next: Joulukotia ja kaamosmietintöjä

≪ Previous: Talvista keittiössä

$

0

0

Joka vuosi tähän aikaan minulle iskee jouluahdistus. Se hirveä hyörinä ja kaiken valmistelu, joka paikka pursuaa tavaraa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, että mitä ihmettä kaikki oikein valmistelevat? Lataavat monta viikkoa yhtä päivää tai paria pyhää varten? Kaikkea pitäisi olla niin kauheasti, pitäisi askarrella, siivota, ja hankkia lahjoja. Juosta kaupoissa tai selata verkkokauppoja. Ahdistavaa. Kaikilla on kiire. Ja kaikki tuskastelevat, kun rahaakin menee niin kauheasti. Mikä järki siinä kaikessa on? 

Vuosi vuodelta olen hyörinyt vähemmän. Ja joka vuosi olen ollut tyytyväisempi joulunaikaan. Olen yrittänyt tehdä ja valmistella vähemmän, sillä joulu on tullut vähemmälläkin. Kun eniten on alkanut arvostaa aikaa, on nurkkien siivoamisesta ja ruokien valmistelusta tullut vähemmän tärkeää. Lapset tuntuvat olevan myös kovin allergisia kaikelle valmistelulle. He osoittavat kyllä mieltään, jollei ole muka aikaa rötkähtää sohvalle lueskelemaan.

Vaikka kuvittelen olevani sinut vähempien valmistelujen kanssa, niin tiedän kyllä, että joka vuosi pari päivää ennen aattoa iskee hirveä epäusko ja paniikki - onko kaikki riittävän hyvin? Miksi en ole vieläkään siivonnut vessan kaappeja?? Ehtivätkö joulukortit vielä? Miksi en alkanut askarrella niitä ajoissa? Miksi en yrittänyt napata joulukorttikuvia aiemmin ja kehittää niitä ajoissa? (Tänä vuonna otin taas askeleen eteenpäin - tilasin ne valmiina.) Olenko miettinyt mitä tapaninpäivänä syödään lounaaksi? Entä jos joku tulee kylään niin mitä tarjotaan? Mikä on varasuunnitelmani varasuunnitelma? 

Juuh, vähemmän riittää, ja onneksi olen joka vuosi päässyt sitä lähemmäksi. Jos ei ole aikaa nauttia, niin joulu juoksee ohi. Onko se silloin joulu enää ollenkaan? Lehdissä fiilistellään ihanasta joulusta kun on aikaa olla rakkaiden kanssa, ja samalla osa jouluvalmistelijoista on niin loppu, että voisi nukkua joulun yli. Myönnän, että minusta on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen lasten myötä. Jostain on nipistettävä, jotta jää aikaa ihan siihen läsnäolemiseen. Ja kyllä, silti laitan joulua. Se on tärkeä ja ihana juhla. Esteetikon silmä ja mieli lepäävät, kun paikat ovat kunnossa ja ympärillä on kauniita ja juttuja. Ruoanrakastajana tulen tosi onnelliseksi joulunajan herkuista. Käyn pientä kamppailua itseni kanssa kultaisesta keskitiestä, mutta uskon, että olen löytämässä ihan hyvää uomaa.

Olemme yrittäneet vähentää lahja- ja tavarapaljoutta joka vuosi, ja mielestäni se on ihan hyvin onnistunutkin. Emme halua lastenkaan oppivan ajattelemaan, että joulu on kulutusjuhla ja että lahjoja kuuluisi olla kasamäärin. Eivät he osaa odottaa hirveää määrää lahjoja, elleivät aikuiset siihen opeta kyselemällä lahjalistojen perään. Meille on tärkeää, että lapset osaisivat olla kiitollisia siitä, mitä on. 

Meillä on kaikki hyvin, ja olemme siitä mielettömän kiitollisia. Elämä on asettunut niin hyvin, etten aina ymmärrä edes, miten se on mahdollista. Kaikilla ei ole. Sen vuoksi yksi jouluperinteistämme on joka vuosi ollut osallistua Joulupuu-keräykseen lahjoittamalla lahja lapselle, joka muuten ei saisi ehkä ainuttakaan. Se on nuorkauppakamareiden järjestämä tempaus, jolla kerätään paketteja sosiaalihuollon asiakkaille. Pelkästään Turussa on 3000 lasta lastensuojelun piirissä, joista osa saa tänäkin jouluna ainoan joululahjansa joulupuukeräyksen ansiosta. Esikoinen oli innoissaan, kun kerroin eskarin jälkeen, että mennään tänään taas ostamaan Joulupuu-lahja jollein vieraalle lapselle. Tänä vuonna jouduin vastaamaan kiperiin kysymyksiin, kun hän mietti, miksei joulupukki mene kaikkien lasten luo... Hmmm, en osannut vastata mitään järkevää... :( Mutta pala kurkussa kuuntelin, kun hän mietti, että ne lapset varmaan ilahtuvat kun saavat meidän paketit!

Meidän oli tarkoitus ostaa molempien tyttöjen ikäiselle tytölle lahja, mutta joulupuussa oli paljon kouluikäisten poikien lappuja - he kuulemma saavat aina vähiten lahjoja näissä keräyksissä. Ihan hyvä, että niitä oli nyt runsaasti enemmän. Me valitsimme lahjan tyttö 8 v:lle ja poika 7 v:lle.

Joulu on lasten juhla, ja sydäntä raastaa ajatus siitä, että kaikille joulu ei ole ilon, lämmön ja läheisyyden juhla. Minä herkkiksenä nieleskelen nytkin palaa kurkussa, liikutun pelkästä ajatuksesta miettiessäni sitä pientä lasta, joka avaa E:n käärimää joulupakettia...

Joulupuukeräykseen on helppo osallistua, jos paikkakunnallasi on jossain kaupassa Joulupuu ja vastaanottopaikka - nappaa lappu kuusesta, hanki lahja, paketoi, kirjoita lappuun mitä paketti sisältää, ja vie vastaanottopaikkaan lapun kanssa, jotta sosiaalitoimessa he pystyvät kohdistamaan lahjoja. 

Sain hyvän mielen, ehkä myös joku muu. <3 Sitä se joulumieli kai on?

FB | IG

Katri

Joulukotia ja kaamosmietintöjä

December 4, 2015, 10:11 pm

≫ Next: Herkkua joulunaikaan - jouluinen brownie-piirakka

≪ Previous: Jouluahdistus - ja sittenkin joulumieli

$

0

0

Kun aamulla on aivan yhtä pimeää kuin illalla... Osa kuvista voisi aivan yhtä hyvin olla tältä aamulta kuin eilisillalta. Mikä tähän pimeään vuoden aikaan antaisi lisää virtaa? En muista koskaan aiemmin kokeneeni kaamosväsymystä, mutta nyt tuntuu olevan jotain sellaista ilmassa... Aamuisin minut täytyy lähestulkoon kammeta sängystä ylös. Ihan fyysisestikin tuntuu, kuin olisin taas aivan jumissa, kun en ole käynyt joogassa pariin viikkoon. Huomaan oloni tukkoiseksi ja jäykäksi heti, jos jooga jää välistä. En myöskään jaksa panostaa syömiseen niin paljon kuin haluaisin, enkä muista ottaa vitamiineja, koska en halua pitää niitä rumia purnikoita pöydällä. 

Tiedän, että väsy tästä väistyisi aika pienilläkin panostamisilla omaan hyvinvointiin. Pitäisi jaksaa lähteä sinne joogaan useammin, ja pitäisi viitsiä lähteä muutenkin ulos iltaisin. Täällä maalla on todella pimeää nyt, joten entistä vähemmän kiinnostaa lähteä tihkusateeseen talsimaan. Haluaisin löytää enemmän aikaa valokuvatakseni... Ihan mitä tahansa! Se tuottaa niin paljon iloa ja tarjoaa paljon haasteita, jotka on mahdollista kuitenkin saavuttaa. 

Mutta hei heti kun aloin miettiä, niin mieleen pomppasi aika monia asioita, jotka ovat tuottaneet iloa ihan muutaman päivän sisällä...

Käytiin kavereiden kanssa ulkona ja tanssittiin naapurin muikkiksen kanssa ihan sydämemme kyllyydestä. 

Tulin töistä kotiin ja touhuli patisti sohvalle kirjan kanssa. Silittelin pulleita reisiä ja unohdin muun.

Mietittiin E:n kanssa päivän mukavat asiat ja hän sanoi, että se kun oltiin yhdessä. 

Opiskelijani yllättivät minut totaalisesti - se lämmitti kovasti kaiken kiireen ja stressin keskellä.

Mies tuli aamulla ennen töihin lähtöään sanomaan, että on ihanaa kun olen luonut perheelle jouluperinteitä ja keksinyt lapsille kirjeitä tontulta. Häkellyin ja ihmettelin, miten se tuollaisen on pannut merkille... Ihanaa kuulla, että arvostaa.

Pääsin valokuvaamaan vähän erilaisia juttuja ja koin ihanaa onnistumisen riemua, kun sain tosi kirkkaassa paikassa pitkällä valotusajalla säilytettyä liikkeen kuvassa. Harmaasuodinta tuli kyllä ikävä, mutta onnistuin.

Mies sai haettua loput isyysvapaat joulunajaksi, ja lapset saavat kunnon joululoman.

Tehtiin joulutorttuja ja juotiin glögit lasten kanssa jälkkäriksi. Touhuli raahasi taas tuolinsa aitiopaikalle ja laittoi matot rullalle. Toisinaan se tuolinraahaus tason edessä on todella ärsyttävää (yritä siinä sitten laittaa ruokaa ja kaivaa laatikoista tarvikkeita), mutta nyt se vain huvitti. Toinen on niin tosissaan.

Sovittiin, että tehdään illalla sushia - hirveä himo ollut siihen viime aikoina.

Huomasin, että joulua alkaa sittenkin olla jo jonkin verran kotona. Ehkä se kuitenkin on tullut lähinnä valosarjojen, havujen ja paperitähtien myötä. Ehkä enempää ei tarvitsisikaan? Jotain joulunpunaista mieleni kuitenkin vähän halajaa... 

Mitkäs ovat teidän rohtonne ja ilonne tässä kaamoksen keskellä? 

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! Valoa ja iloa, sitä haetaan! :)

FB | IG 

Katri

Herkkua joulunaikaan - jouluinen brownie-piirakka

December 8, 2015, 12:04 pm

≫ Next: Elämää suurempia

≪ Previous: Joulukotia ja kaamosmietintöjä

$

0

0

Moikka! Muutama päivä vierähti yhtäkkiä. Pitkiä päiviä, mutta toisaalta myös hyviä hetkiä ilman mitään tärkeämpää, kuin läsnäoloa. Kiireisten päivien jälkeen on paljon helpompi istua lasten kanssa lattialle värittämään ja kyselemään kuulumisia. Niitä hetkiä osaa taas arvostaa, kun pari päivää tulee mentyä tukka putkella. Tarkoitus oli tehdä toinen piparitaikina tänään odottamaan pipakakkutalorakenteluja, mutta siirretäänpä sitä nyt vielä pari päivää.. 

Sen sijaan ajattelin jakaa teille pienen herkkuvinkin tähän joulunaikaan... Tein syksyllä häihimme ja tupareihimme browniespaloja, ja vähän myöhemmin tuunasin siitä vielä jouluisen version. Tällä kertaa vielä hieman sulavamman ja tietysti jouluisen, marenkipäällisellä.

Ainekset:

200 g tummaa suklaata

1 Fazerina-patukka

150 g voita

2,5 dl fariinisokeria

3 munaa

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0,5 dl mantelijauhetta

1 dl mantelirouhetta

1 tl kanelia

0,5 tl piparkakkumaustetta

Marenki

2 munanvalkuaista

0,5 dl erikoishienoa sokeria

0,25 tl piparkakkumaustetta

Paloittele suklaa pieneen kattilaan tai teräskulhoon ja lisää joukkoon voi. (Muutama suklaapala liikenee hyvin maisteltavaksi.) Sulata vesihauteessa sekoittaen. Sekoita joukkoon fariinisokeri, ja anna jäähtyä hetki. Lisää munat sekoittaen ja lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (noin 15*25 cm).

Tee marenki. Vaahdota munanvalkuaiset ja sokeri kuohkeaksi valkoiseksi vaahdoksi ja mausta piparkakkumausteella. Levitä marenkivaahto suklaaleivonnaisen päälle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownies saa jäädä hieman löysäksi, joten tarkkaile paistoaikaa.

Vinkki: Saat browniesista gluteenittoman käyttämällä gluteenitonta jauhoseosta ja gluteenitonta suklaata.

Oi siitä tuli niiiiin suussasulavaa, ja ihanan jouluista! Piparkakkumausteen neilikka, pomeranssi ja kaneli - mmm! Ja niin nättiäkin, että olisin voinut syödä vain silmilläni... Suoraan uunista tultua se oli vastustamatonta, mutta myös jääkaapiissa kohmentuneena ihanan tahmaista - juuri sellaista herkullista hyytynyttä brownieta kuin voit kuvitella. 

Nämä herkut mielessä toivottelen hyvää viikonjatkoa! Voisikin muuten tehdä uuden satsin huomenna eskarin joulujuhlan kunniaksi... Ihanaa - voin jo kuulla korvissani sen suoraan sydämestä kakofoniana tulevan laulannan! :)

FB | IG

Katri

Elämää suurempia

December 10, 2015, 11:25 am

≫ Next: Hämäräkuvausvinkit - joulukoti kynttilänvalossa

≪ Previous: Herkkua joulunaikaan - jouluinen brownie-piirakka

$

0

0

Olen ollut lähes äänetön koko illan, ohjannut lapsia käsimerkein ja välillä joutunut taputtamaan käsiä vähän kovempaakin yhteen. Kurkunpääntulehduksesta tuntuu tulleen jokavuotinen riesa... Aina pienen nuhan jälkeen tauti eskaloituu siihen, että ääni menee jossain vaiheessa. Nyt yritän vain olla hiljaa, jotta tärkein työvälineeni olisi kunnossa taas alkuviikosta... Kuitenkin, tässä hiljaa itsekseni miettiessä muistin, että Katja haastoi minut pohtimaan vähän suurempia ja syvällisempiä.. Hänen pohdintansa ovat aina niin syvällisiä ja aitoja, mutta kuitenkin hauskoja ja helposti samastuttavia, että vaikea tässä on yrittää samoihin sfääreihin päästä. Tai oikeastaan eihän se ole tarkoituskaan - kiitos Katjalle kovasti, haasteet ja toiveet teiltä ilahduttavat aina!

Mistäkö olen kiitollinen juuri nyt?

Näitä hetkiä varten kamera on aina keittiön tasolla käyttövalmiina. <3

Ehkä vastaus on vähän ennalta arvattavissa: näistä nakeroista... Tuovat iloa ja valoa harmaan ja kaamoksen keskelle. Ihan kuin heihin kaamos ei vaikuttaisi mitenkään. Voiko se olla mahdollista? Onko kaamosväsymys vain psykologinen juttu? Joka päivä kiitän siitä, että meitä on kaksi niin hyvää toisillemme. Että toinen ajattelee toisen puolesta.

Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut niin paljon niin nuorena. Toisaalta ei mikään ole tullut kuin manulle illallinen, välillä on ollut ehkä turhankin monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Olen myös todella helpottunut ja kiitollinen siitä, että meillä molemmilla on töitä. 

Tuolinraahaja taas elementissään. Reviiri laajentuu keittiöstä olohuoneeseen. Kun ei pääse etenemään, vaikka kuinka lykkää, niin on pakko riuhtoa matotkin syrjään.. <3 Touhuli.

Terveys, sitä ei ehkä osaa arvostaa riittävästi ennen kuin jotain vakavaa tapahtuisi. Joka viikko jonkun kysyessä ollaanko oltu terveitä, mietin näitä pikkujuttujakin että luojan kiitos, olemme olleet tosi terveitä. Ennen lapsia luin kauhulla niitä juttuja, että lapset sairastavat keskimäärin kahdeksan flunssaa vuodessa. Häh? Lapset ovat olleet flunssassa ehkä kerran vuodessa. Olen ollut kipeä viimeksi raskausaikana, ja silloinkin tässä samassa taudissa, joka ei edes kuumeeksi ylly, mutta vie äänen. 

Ja hei mitä näistä pikkuflunssista - tuntuu naurettavalta edes puhua niistä terveyteen liittyen. Olen niitä ihmisiä, jotka liikuttuvat jo pelkästään lukiessaan toisten sairastumisesta... Hatunnosto kaikille, jotka hoivaavat vakavasti sairasta lastaan, puolisoaan tai muuta läheistään... <3 Terveydestä, jos mistä olen niin kiitollinen, mutta ehkä niin helpolla päässyt, etten osaa siitä tarpeeksi edes nauttia.

Mitä haluaisin muuttaa tai tehdä toisin elämässäni, jos voisin?

Näitä katumuskysymyksiä olen aina välillä miettinyt ja pyöritellyt - katuisinko jotain? En ole mitään suuria mokia tehnyt, mutta totta puhuen nuorena tuli sooloiltua ehkä vähän turhan jänniä juttuja. Yläasteikäisenä sisäoppilaitoksessa - kai siellä nyt jotain väkisinkin tulee häröiltyä. Taitaa pitää paikkansa se sanonta, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Niiltä ajoilta kadun joitain asioita niin paljon, että haluaisin unohtaa. Toivon, että omat lapset säästyvät.

Entä mikä on elämän tarkoitus?

Tähän minun on kyllä nyt pakko lainata omaa miestä, kun hän sen niin hyvin muotoili.. Oli kuulemma työpaikan pikkujouluissa tullut keskustelua näinkin syvällisistä ja oli loksauttanut suut koko pöydältä.. Että kun panostaa siihen, että läheiset on onnellisia, niin melko varmasti siitä onnellisuudesta pääsee itsekin osalliseksi. Elämä on paljon simppelimpää ja kaikki ovat tyytyväisempiä, kun on pystynyt määrittelemään ihan ydinlähipiirin sekä läheisimmät sukulaiset ja ystävät, ja panostaa näihin ihmissuhteisiin ensisijaisesti. Muutkin ovat toki tärkeitä, mutta ruuhkavuosissa ei mitenkään pysty hanskaamaan kaikkea, eikä olemaan kaikille ja kaikkialla läsnä ja se jos mikä uuvuttaa. Silloin tällöin huomaan, että jotkut ihmiset (kuten mieheni) ovat oikeasti omaksuneet ajatuksen tee toisille niin kuin tahdot itsellesi tehtävän ja elävät sen mukaan. Kyllä minä itsekin siihen pyrin, mutta haluaisin kyllä olla parempi ihminen. Ihmisenä kasvu voisi olla ensi vuodelle sellainen pieni tavoite...

Huh, joskus nämä haasteet ovat aika isoja pohdintoja! Kuka uskaltaa tarttua? Saa napata! En uskalla haastaa ketään, koska näissä joulutohinoissa se voisi kuitenkin unohtua jonnekin pöytälaatikoihin. :)

Hyvää viikonloppua, toivottavasti pysytte terveinä!

FB | IG

Katri

---

Hämäräkuvausvinkit - joulukoti kynttilänvalossa

December 11, 2015, 9:57 pm

≫ Next: Tunnelmallisimmat joulumarkkinat - Gamla Malmens Julmarknad

≪ Previous: Elämää suurempia

$

0

0

Pimeään aikaan tekee mieli pitää kotikin aika valottomana. Kynttilät, valosarjat ja pikkuvalot saavat palaa kirkkaiden yleisvalojen sijaan. Valokuvaus olisi luonnollisesti helpompaa, jos valoa olisi runsaammin, mutta hämäräkuvauksessa on omat kikkailunsa, mikä tuo mukavaa maustetta ja haastetta kuvaamiseen. Kuvausvinkkejä olette aina välillä kysyneet, ja moni ihmettelee rakeisia ja tärähtäneitä kuviaan - miten siinä sillä tavalla käy?

ISO 100, valotusaika 3.2s, f/4, tarkennus pöytään

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/1.8, tarkennus pöytään

Avaan tässä maalaisjärkisesti tärkeimpiä perusasioita manuaalikuvauksesta. Sellaisia olennaisuuksia, joiden avulla saat ainakin teknisesti ehkä parempia kuvia myös hämärään aikaan. Hyvä kuvahan sitten koostuu tietysti muustakin kuin teknisestä laadusta, mutta yritetään nyt heti alkuunsa rajata tämä juttu vain tekniseen puoleen ja sieltäkin vain kolmeen perussääntöön. Kolme vuotta sitten kaikki oli minullekin ihan totaalista hepreaa. En meinannut millään ymmärtää termejä, enkä asioiden yhteisvaikutuksia, mutta asiat aukenivat, kun aloin vaan kuvata manuaaliasetuksilla ja kokeilemaan kaikkea. Luin monia lähteitä, samaa asiaa selitettynä eri tavalla, ja pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella myös minun päässäni. 

ISO100, valotusaika 1,6s, f/2.2

Noniin, yritetäänpä... Kuvan pitäisi olla tasaisesti valottunut, ja tähän automaattiasetuksetkin pyrkivät näitä kolmea asiaa yhdessä säätämällä. Valotukseen vaikuttaa siis kolme asiaa yhdessä:

- valotusaika/suljinaika, esim. 1/80s (vaikuttaa kuvan tärähtämiseen tai muun liikkeen näkymiseen/pysäytykseen)

- aukko, esim. f/3.5, (vaikuttaa myös syväterävyysalueeseen)

- ISO-herkkyys, esim. ISO400. (mitä suurempi ISO-arvo sen enemmän rakeisuutta/kohinaa)

Valotusaika

Ajattele, että kameran kennolle tulee valoa sen ajan, kun suljin on auki (sen aika kun naksahtaa). Itse opettelin ymmärtämään suljinajan taputtamalla käsiäni yhteen eri nopeuksilla - Eka taputus on se hetki kun laukaisen kameran, ja toinen se hetki kun suljin menee kiinni. Jos suljinaika on 1/100s, niin kennolle tulee valoa sadasosasekunnin ajan, eli vain pienen hetken. Jos suljin on kauemmin auki, niin kuvaan tulee näkymään liikettä - joko kohteen liike tai käden tärähdys. Riippuen käden vakaudesta ja kameran tai objektiivin kuvanvakaajasta 1/100s on aika varma muistisääntö pitämään kuvan terävänä, tärähtämättömänä. Nopeasti liikkuvia lapsia kuvatessa tämä suljinaika on usein isoin haaste (tarkennuksen lisäksi). Valotusaika pitäisi saada jopa nopeammaksi kuin sadasosasekunnin, jotta he eivät näyttäisi liikkuvilta. Joskus taas kohteen liike halutaan säilyttää ja pitkähkö valotusaika on tarkoituksellinen. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa halusin säilyttää touhottavan lapsen liikkeen. Kuvailin sillä aikaa kun torttulevyt sulivat, ja eipä mennyt aikaakaan kun pikkuapulainen säntäsi keittiöön. :) Olen tarkentanut etualan hyasinttiin, ja kauempana olevat kohteet ovat pehmeitä, koska aukko oli melko suuri (eli pieni syväterävyysalue, tästä edempänä lisää). Kuvatekstissä arvot.

ISO 100, valotusaika 0,5s, f/2, tarkennus hyasinttiin

Hämäräkuvissa minua häiritsee eniten kohina/rakeisuus, joka syntyy kun kuvaan tulee liian vähän valoa ja joutuu nostamaan ISO-herkkyyttä. Siksi tykkään ottaa hämäräkuvat mahdollisimman pienellä ISOherkkyydellä. Pieni ISO-herkkyys vaatii kaverikseen pidemmän valotusajan ja suuremman aukon, jotta valoa tulisi kennolle riittävästi. Objektiivi asettaa rajoitukset aukon koolle, ja vaikka minulla on aika valovoimainen, suurehkon aukon mahdollistava objektiivi (25mm f/1.8), niin silti tunnelmavaloissa kuvaamiseen tarvitsen enemmän valoa kuvaan, kuin mitä maksimiaukko 1.8 antaa. Viimeinen keino on siis pidentää valotusaikaa, ja silloin tarvitsen jalustaa. Ylläoleva kuva on otettu niin pitkällä valotusajalla (0,5s), että käsivaralla kuva olisi tärähtänyt totaalisen sekavaksi. Ylläolevan kaltainen kuva, jossa kohde liikkuu, mutta muut alueet ovat selkeitä, ei olisi mahdollinen ilman jalustaa.

Hämäräkuvaus on siitä ihanaa, että saa säätää oikein kunnolla ja kuunnella, kun kuva valmistuu. Ajattele, miten kauan kestää laukaisimen painamisesta, kun suljin naksahtaa kiinni - pitkällä valotusajalla vaikka 5 sekuntia! Kannattaa muuten käyttää joko etälaukaisinta tai ajastusta, jotta kuva ei tärähdä painalluksestasi.

ISO 100, valotusaika 0,4s, f/2.5, tarkennus keksipurkkiin

ISO 100, valotusaika 0,8s, f/2.2, tarkennus mandariineihin

Noniin, ensimmäisessä esimerkissä tuli jo viitattua myös aukkoon ja ISO-herkkyyteen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seuraavaksi yritän selittää aukon vaikutusta tarkemmin.

Aukko

Aukon koko vaikuttaa kameran kennolle tulevan valon määrään, ja syväterävyysalueeseen. Syväterävyysalue tarkoittaa sitä aluetta kuvassa, joka on syvyyssuunnassa terävä. Ylläolevassa mandariinikuvassa huomaat, että olen tarkentanut mandariineihin, eli syvyyssuunnassa katsottuna sekä lähempänä että kauempana olevat asiat (kastehelmi-kippo ja adventtikynttilät) ovat pehmeämmät, eivät teräviä, koska aukko on melko suuri f/2.2 (pieni syväterävyysalue). 

Olen varmaan hölmöjen muistisääntöjen kuningatar (minulla on muistisääntö myös sille, miten erottaa varis ja harakka...), joten tässä tulee valotusajan taputusesimerkin lisäksi toinen näppärä muistisääntö: Opin muistamaan aukon vaikutuksen valon määrään ihan niin naurettavan käytännön tasolle vietynä, kuin muodostamalla sormillani pienen aukon ja käsilläni suuremman. Suuresta aukosta tulee selkeästi enemmän valoa! :) Tätä muistisääntöä uhkaa kuitenkin sekottaa sellainen käänteissääntö, että aukon koon määre ilmaistaan f-lukuna seuraavasti: suuri aukko=pieni f-luku esim. 1.8 -- Pieni aukko=suuri f-luku, esim. 12. 

ISO 100, valotusaika 0,2s, f/1.8, tarkennus vihreisiin oksiin

Usein on siis valotuksen kannalta hyvä käyttää mahdollisimman suurta aukkoa (pienintä mahdollista f-lukua), koska silloin valoa tulee mahdollisimman paljon. Suuri aukko aiheuttaa kuitenkin myös pienen syväterävyysalueen (eli sellaisen kauniin pehmeän taustan muualle kuin tarkennuskohtaan), joka ei aina ole tarkoituksenmukaista. Yllä olevassa kuvassa oli tarkoituskin saada kaunis bokeh, pehmeä tausta ja valosarjan valot utuisiksi palloiksi, joten suuri aukko toi halutun lopputuloksen. Sisustuskuvissa taas olisi joskus kiva, että kuva olisi laajemmalti tarkka, eli halutaan suurempaa syväterävyysaluetta. Silloin täytyy pienetää aukkoa, eli kasvattaa f-lukua. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa aukko on f/5.6, jolloin puulieteen tarkennettuna taaempanakin oleva senkki on vielä tarkka, eikä utuinen. Myös maisemakuvissa halutaan usein suurta syväterävyysaluetta, vähintään f/11.

Aika usein huomaan käyttäväni melko suurta aukkoa. Tykkään kyllä pehmeän utuisesta taustasta. Sopivan syväterävyysalueen löytäminen on kuitenkin aina hakemista, jotta tarkennusalueen ulkopuoliset kohdat eivät ole liian sumeita. Esimerkiksi aivan postauksen ensimmäisessä kuvassa pienensin aukkoa f/4:n, jotta tarkennuksen ollessa pöydässä lastenhuoneen jutut näkyvät vielä sopivan selkeinä.

ISO100, valotusaika 1,3 s, f/2.5. Kiva tahmajäljet peilissä muuten!

ISO herkkyys

Tämä oli itselleni vaikein asia ymmärtää. Perehdyin siihen vasta, kun olin oppinut ymmärtämään aukon ja valotuksen yhteisvaikutuksen. Siihen asti pidin ISO-herkkyyden automaatilla. Suosittelen samaa lähestymistä muillekin, jotka opettelevat manuaalisäätöjä. Herkkyys vaikuttaa sananmukaisesti siihen, miten herkkä kenno on ottamaan valoa. Ulkona riittää usein hyvin ISO100, mutta hämärässä ja sisällä herkkyyttä täytyy yleensä nostaa, käsivaralta kuvatessa. Matalat ISOherkkyydet vaativat enemmän valoa joko valotusaikaa pidentämällä, tai aukoa suurentamalla. Alussa mainitsin, että suuri ISOherkkyys aiheuttaa kohinaa, jota mielellään yritän välttää jos vaan on aikaa ja mahdollisuus (eli jalusta käytössä). Jalustan avulla voi pidentää valotusaikaa kuvan tärähtämättä, ja sen ansiosta pienentää ISOherkkyyttä.

ISO1600, valotusaika 1/60, f1.8

Yleensä aikaa ja viitseliäisyyttä jalustalle ei kuitenkaan ole, ja silloin täytyy vaan nostaa ISOherkkyyttä, jotta valotusaika pysyy sopivissa raameissa, eikä kuva tärähdä. Ks. ylläoleva kuva eilisillalta, käsivaralta hämärävaloissa. Senkin luona on niin kamala kohina, että silmiin sattuu... Juuri tätä kohinankestoa varten aion seuraavaksi hankkia täyden kennon kameran.

Liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä on erityisen hankalaa juuri siksi, että valotusaika täytyy pitää lyhyenä liikkeen pysäyttämiseksi, mutta silloin valoa täytyy saada ISOherkkyyttä nostamalla. Kohinainen kuva on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt, koska kohinaa saa vaimennettua melko hyvin Lightroomissa, mutta tärähtänyt kuva on pilalla. 

Alla oleva kuva on esimerkki tilanteesta, joita varten kamera on aina pöydällä, ja jossa on käytetty suurta ISOherkkyyttä.. Lasten kanssa ei voi varautua kuvaustilanteisiin, eikä tilannekuvia muutenkaan voi napata jalustan kanssa... Aamulla oli hämärää, mutta omppuni suoriutui näiden ihanien hetkien tallettamisesta kuitenkin aika hyvin, kiitos hyvän objektiivin! 

ISO1600, valotusaika 1/80, f/1.8, tarkennus tyttöihin

ISO1600, valotusaika 1/60, f/1.8, tarkennus isosiskoon

Tässä viimeisessä kuvassa huomaa myös aukon vaikutuksen - pikkusisko näkyy sumeana, koska syväterävyysalue on niin pieni (f1/8.). Jos olisin pienentänyt aukkoa vaikkapa 4:n (ja saanut näin pikkusiskonkin enemmän syväterävyysalueen sisään), niin ISOherkkyyttä olisi pitänyt nostaa huomattavasti, ja kuvasta olisi tullut entistä kohinaisempi. Mutta kuten huomataan, parhaat kuvat eivät todellakaan ole niitä teknisesti parhaita...

Miltäpä kuulostaa? Olisi tosi kiva tietää, jos tämä avasi valotuksen pyhää kolminaisuutta sinulle ja sait joitain eväitä matkaasi! 

Näiden valotusoppien lisäksi kannattaa kiinnittä huomiota tarkennukseen ja tarkennuksen lukituksen (painat laukaisijaa puoleen väliin) jälkeen kuvan uudelleen sommitteluun... Minulla on usein keskimmäinen tarkennuspiste käytössä, mutta koska yleensä en halua kohdetta aivan keskelle, täytyy kuva vielä nopeasti sommitella näytöllä tai etsimessä ennen pohjaan laukaisua.

Hyvää viikonloppua kaikille, erityisesti kuvausintoilijoille! ;)

Blogia voit muuten seurata mm. Bloglovinissa, Facebookissa ja Instagramissa...

Katri

Tunnelmallisimmat joulumarkkinat - Gamla Malmens Julmarknad

December 13, 2015, 11:38 am

≫ Next: Joululapset

≪ Previous: Hämäräkuvausvinkit - joulukoti kynttilänvalossa

$

0

0

Jokos on joulu hiipinyt mieliin? Paraislaiset ystävämme olivat kutsuneet meidät kanssaan paikallisille joulumarkkinoille Vanhalle Malmille. En ole oikein markkinaihmisiä, mutta käytyäni kesällä ensimmäistä kertaa Vanhalla Malmilla niin ikään vuotuisella Pihakirppisrallilla uskalsin odottaa näiltä markkinoilta jotain erilaista. Ja niin kävi - tunnelmaa Gamla Malmens Julmarknad'eilla on mahdoton kuvailla... Vanhan Malmin kujat ovat täynnä toinentoistaan sievempiä pikkuisia myyntipöytiä - joissain koko perhe myyntitouhuissa. Entä kun jokainen talokin noilla kujilla on kuin taideteos? 

 

Ihana puutaloidylli! Joka puolella on kynttilöitä ja lyhtyjä, ja päivän hämärtyessä kynttilät alkavat valaista ja lämmittää markkinaväkeä. Yhtäkkiä vastaan saattaa tulla joukko nuoria lauleskelemassa, yksi soittaa kitaraa ja muut hoilottavat - ja aivan kuin se olisi ihan normaalia! Jonkun talon ikkunasta saatetaan tarjoilla riisipuuroa - toiseen kotiin on laitettu pieni kahvila markkinaväelle. Lampaat määkivät pihalla. Poikkesimme kahville erääseen taloon glögikyltin perässä, ja sellaisen pienen kiusallisen hämmennyksen saattelemana astuimme peremmälle mummonmökkiin. Köökissä rouvat keittelivät puuliedellä puuroa ja kahvittelivat. Kysyimme varovasti, että  saako täältä tosiaan ostaa glögiä vai... Sitten astuimme muiden sekaan kamariin hörppimään höyryävää glögiä ja lämmittelemään sormia. Joku nypläsi nurkassa pitsiä.

Ehdoton uusi jouluperinne! Niin kodikasta, niin tunnelmallista.. Ihania käsitöitä, ja oikeasti edullisestikin! Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun näin betonista tehdyn tarjottimen - huudahdin että "ihan oikeasti vain kympin!?" Sitä ei tarvinnut kauaa miettiä.. Ihastuin täysin, ja keksin siihen heti kivat koristukset.. Myös tuon pikkupurkin tähtianista ostin markkinoilta - eurolla. Aikamoista! Ihana hieman salmiakkinen tuoksu tulee noista tähtianiksista!

Hyvää uutta jouluviikkoa! 

FB |  IG

Katri

Joululapset

December 16, 2015, 11:29 am

≫ Next: Kirpsakka kuvaussessio - ja viimehetken lahjavinkki!

≪ Previous: Tunnelmallisimmat joulumarkkinat - Gamla Malmens Julmarknad

$

0

0

Kurkkivat kaappeja, ihmettelevät lattialle unohtunutta pakettia. Kirmaavat joulukalenterin luokse aina yhtä toiveikkaina. Silmät kiiluvat kun pussissa tuntuu jotain muuta kuin pähkinöitä. Tappelevat rannekorusta. Miten tonttu toi toiselle ponnarit ja toiselle rannekorun??? Virhe virhe virhe! 

Haluaisivat askarrella koko ajan.. Entä kun äidillä ei riitä ideoita? Yhdenyhtäkään jouluaskartelua ei olla tehty. Tai ovathan nuo kovasti piirrelleet ja leikanneet. Onneksi on eskari. Hoilotettu on sitäkin enemmän, ja isosisko keksi koreografioita joululauluihin. Mitä lauletaan, kun pukki tulee?

Ihmettelevät, että miten niin sille pukille pitää maksaa? Pääsi vahingossa kunnon möläytys kun mietiskelin ääneen miehelle, että maksettaisko sille xx kaverin isälle sitten sen ja sen verran kun tulee pukiksi? Mies seivasi tilanteen jotenkin, kun itse jouduin pakenemaan nurkan taakse ilmeineni.

Joko teillä ollaan täpinöissään?

Antoisaa joulunaikaa - näitä on ihana muistella!

FB | IG

Katri

Kirpsakka kuvaussessio - ja viimehetken lahjavinkki!

December 18, 2015, 12:00 pm

≫ Next: Joulukukat kerralla ja vähällä vaivalla

≪ Previous: Joululapset

$

0

0

Hrrrr - muistan vieläkin miten kylmä silloin oli! Laskevan auringon syleilyssä oli onneksi hieman lämpimämpi, ja mikä parasta - se toi ihanan syksyisen sävyn kuviin. Olimme Anniinan kanssa kuvaamassa uusia koruja, suoraan täält Turuust, joten mikäpä parempi kuvauspaikka, kuin Turun Linnan jyhkeät muurit. Tervetuloa kuvaustunnelmiin - postaus on osa tehty yhteistyössä Coruu silikonikorujen kanssa.

Tuuli oli jäätävä ja hyytävä, omat sormeni olivat kameran räpläämisestä aivan kohmeessa.. Sen vuoksi en mitenkään ymmärrä, kun Anniinasta ei näy pätkääkään, kuinka kylmä tuolloin oli! Selvästi ammattilaisainesta... Helppo kuvattava, ja mielestäni onnistuimme vangitsemaan kuviin hyvin Coruun henkeä - rohkeaa ja itsevarmaa. 

Coruu silikonikorut tehdään Turussa laserleikkaamalla. Uusia kuvioita suunnitellaan varmasti tälläkin hetkellä, ja itse ilahduin erityisesti kuullessani, että suositusta höyhenmäisestä Feather -korumallista on nyt leikattu pienemmät versiot! Isot korvikset olivat omille kasvoilleni himpun verran liian pitkät, mutta noita pienempiä odotan kokeiluuni ja kuvauksiin innolla. 

Omia suosikkejani ovat Baroque rannekoru, sekä Baroque Heart korvakorut, jotka osa teistä ehkä bongasi taannoisessa FB-julkaisussani. Naisellinen Flowery kaulakoru on ollut suosittu näin joulunajan juhlapukeutumiseen, ja tuota Anniinankin päällä olevaa piikikkään näköistä Studded tai jopa Studded Over kaulakorua olen miettinyt itselleni vähän räväkämpiin päiviin. Kevät ja nahkatakki - oijoi täydellinen yhdistelmä! Piikikkäitä tai raskaita korut eivät onneksi ole lainkaan, vaan päinvastoin höyhenenkevyitä. Monesti hätkähdän, kun ihmiset kehuvat korviksiani, kun en edes muista niiden olevan päälläni. Ne ovat todella huomaamattoman kevyet, vaikka ovatkin näyttävän kokoiset. 

Viimeisessä kuvassa jo ehkä hieman alkaa huulet sinertämään. Tehokkaan kuvaussession jälkeen menimme DiTreviin lämmittämään sormia höyryävän glögin parissa... :) Inspiroiva päivä, näitä kuvia on niin mukava katsella yhä uudelleen! Suosittelen käydä kurkkaamassa myös Anniinan blogissa hänen versionsa päivästä, ja myös Teija on testannut Coruun koruja lähiaikoina!

Coruun naiset kertoivat, että verkkokauppatilaukset ehtivät vielä oikein hyvin, joten viime hetken joululahjashoppailijatkin kerkiävät vielä. Erityisesti ranne- ja korvakorut ovat mielestäni aika matalan kynnyksen joululahjoja - vieläpä hyvin eri makuihin sopivina... Rentouttavaa viikonloppua, mielellään siellä omalla kotisohvalla höyryävän glögin ääressä! 

FB | IG

Katri

Joulukukat kerralla ja vähällä vaivalla

December 19, 2015, 9:43 pm

≫ Next: Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

≪ Previous: Kirpsakka kuvaussessio - ja viimehetken lahjavinkki!

$

0

0

Huomenta! Joulutunnelmat alkavat olla aika käsin kosketeltavat. Torstai-iltana olin kuuntelemassa Club For Fivea, joka laulaa a cappellana, siis ilman musiikkia. Vaikea ymmärtää sellaista taitoa - miten voivat saada niin rikasta ja täyttä musiikkia aikaiseksi ainoastaan omilla äänillään! Mahdotonta myöskin kuvailla sitä tunnelmaa, kun musiikki väristää koko kehon läpi... 

Olen asettunut joulutunnelmiin muutenkin jo aika hyvin, mutta tuo konsertti oli aika hyvä piste iin päälle. Siitä voisi hyvin tulla uusi oma jouluperinteeni. Sellainen, joka ei liity tonttuihin eikä pipareihin. Kerroinkin jouluahdistus -postauksessa, että vuosi vuodelta joulua tulee hässäköityä entistä vähemmän. Kahdeksan vuotta sitten parikymppisenä nuorikkona hääräsin imelletyn perunalaatikon kanssa vuokrakaksiossa yötäpäivää - vuorasin perunakattilaa lämpimään, kun en raaskinut pitää uunia miedolla lämmöllä koko yötä jne... Hahhaa, nyt en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa tuota uhrautumista! :D Kyllä kai nyt kunnon vaimoke joululaatikot tekee.. Kauas ollaan tultu niistä ajoista, nyt osaan arvostaa aikaa olla. Sitä lapsetkin arvostavat.

Aurinkoinen päivä eilen antoi kuitenkin kimmokkeen niinkin utopistiselle hommalle kuin ikkunoiden pesulle. Juuri viime viikolla uhosin, etten todellakaan tee mitään joulusiivousta enkä varsinkaan rupea ikkunoita pesemään... Nyt vaan tuli sellainen olo. Olen selkeä tuurisiivooja - saatan saada kimmokkeen vaikka jonkun kaapin siivoukseen yhtäkkiä ja sitten homma leviä kulovalkean tavoin isommaksi projektiksi. Mutta jos suunnittelisin tekeväni joulusiivouksen niin ei sitä tapahtuisi. Parempi siivota silloin kun siltä tuntuu, ei se joulu näe kaappeihin eikä huomaa tahroja ikkunoissa. Lisää kynttilöitä vaan ja valot pois.

Joulukuu on mennyt ihan hujauksessa, ja tajusin, ettei meillä ole juurikaan ollut joulukukkiakaan. En vaan ole muistanut enkä ajatellut. Siispä kauppareissulla nappasin kerralla kaikki mukaan ja ilokseni sain ostaa Kukkapalvelu Iiriksestä muutaman oksan vihreitä, vaikka ne ovat heillä omaankin käyttöön aika vähissä näin joulunalla. Parilla eukalyptuksen oksalla ja skimmialla sain paljon vaihtelua asetelmiin ja pikkukimppuihin. Tein isoon vuokaan asetelman, jossa isona ja korkeana on valkoinen joulutähti, ja matalampina pari valkoista hyasinttia. Halusin siihen vähän lisää huolettomuutta ja rönsyämistä, joten laitoin pieniä oksia leikkovihreitä ja tulppaaneita veteen tyhjiin pilttipurkkeihin ja pienempiin hillopurkkeihin. Ne oli helppo piilottaa sisalin alle.

Kukkalan Sannalla on ollut aivan ihania joulukukkaideoita ja -kuvia.. Harmi, kun en ole onnistunut löytämään lehtikuusta mistään. Ja tottapuhuen moni muukin idea on jäänyt ajatuksen tasolle ihan viitseliäisyyden vuoksi. Josko huomenna laitettaisiin joulukuusi? Olin laittamassa sitä jo viime viikolla, mutta sitten halusin kuitenkin nauttia vielä avarasta tilasta.. E:kin mutisi, että "kiva sitten mä saan olla koko ajan siivoamassa niitä kuusenroskia.."! Ihan kuin hän niin kovasti siivoaisi - ihme mutinavaihe tullut eskarin mukana.. :) Yleensä ihan hauska kuunnella sitä vaimeaa jupinaa, toisinaan taas.. no te tiedätte.

Kaunista, toivottavasti myös aurinkoista sununtaita sinulle! 

FB | IG

Katri

Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

December 21, 2015, 12:05 pm

≫ Next: Joulua ilmassa

≪ Previous: Joulukukat kerralla ja vähällä vaivalla

$

0

0

Heippa! Päivät juoksevat, mutta mistäköhän minuun saisi vauhtia? Tai no, vauhtia on ehkä ollut, mutta ei oikeisiin asioihin. Joulukuusta ei saatu tänäänkään sisälle, sen sijaan vähän pipareita tehtiin taas. Bongasin 2xIlo -blogista tosi hyvän vinkin pikkuviemisiksi - käykääpä kurkkaamassa, jos vielä on jotain mietinnässä! Kaikkea jonninjoutavaa, mutta ah niin tarpeellisen turhaa sitä tuleekin touhuttua näinä lyhyinä iltoina ennen joulua, kuten istuttua iltapalalle syömään simpukoita.. Mies tietää, miten vaimon saa relaamaan - hoitaa vaan ruokaa pöytään niin istuuhan se!

Pöydän kattausta mietin jo loppusyksystä, kun juttu Kotiblogit -lehteen oli tekeillä, ja silloin bongasin Salonki & Sisustus Akkunasta kivat pienet tikut. Niihin voi laittaa hauskasti paikkakortin - vaikka eipä niitä pienen porukan kesken tarvita muutakuin silmäniloksi. Sen vuoksi kehittelin ajatusta vielä hieman pidemmälle ja ajattelin, että niihinhän voisi kirjoittaa jokaiselle jonkin pienen ilahduttavan viestin! Hymy huulille siis! :)

Jouluruoka on osittain vieläkin avoinna.. Meillä on ilo saada molempien perheet meille viettämään joulua, joten joulupöytä katetaan reippaasti yli kymmenelle hengelle. Hmmm, onko meillä astioita tarpeeksi? Noo, eripariastiat ovat ihan jees.. Harvoin sitä muuten tarvitsee pariakymmentä samanlaista lautasta. 

Tosi mukavaa, että kukin on luvannut tuoda jotain, joten meidän ei itse tarvitse tehdä kaikkea. Mies kävi tänään hankkimassa lihat, ja on luvannut hoitaa sen puolen. Kuulemma savulammasta ja graavattua karitsaa kahdella tavalla - hmm, mielenkiintoista.. Minä mietiskelen sitten tapani mukaan sitä salaattipuolta ja muita kylmiä ruokia, ja katselinkin, että viime vuoden joulusalaatissa oli paahdettua punajuurta, homejuustoa, parmesaania, pinjansiemeniä ja balsamicoa - se voisi olla tänäkin vuonna aika varteenotettava vaihtoehto!

Viime joulu oli ensimmäinen tässä kodissa... Takana oli rankka pari kuukautta rempan parissa, ja olimme kaikki niin helpottuneita kovan urakan päättymisestä! Siitä, että koko ajan ei painannut seuraava homma päälle. Sitten menikin aika kauan, ennenkuin remppakärpänen puraisi uudelleen.. Viime jouluna oli myös lunta, mutta ei minua kyllä haittaa tämäkään. Joulumieli tulee muutenkin, ja ehkä juuri siitä, että olen päästänyt irti kaiken suuremmasta valmistelusta. Joo, olen varma, että se joulupaniikki iskee taas kuitenkin viimeistään aatonaattona, kun tajuan unohtaneeni tai lykänneeni jonkin muka olennaisen asian hoitamisen.. Ne ovat niitä sarjassamme "kuka huomaisi, jos jättäisinkin silittämättä pöytäliinan"? Onneksi se on ihan chic jättää ryppyiseksi.

Rauhaisaa joulunaikaa toverit! 

FB | IG

Katri

Joulua ilmassa

December 23, 2015, 11:49 am

≫ Next: Joulutohinat

≪ Previous: Pikkuilo kattaukseen ja poimintoja viime joululta

$

0

0

Koti pukeutunut jouluun, aatonaatto ollut juuri niin rauhallinen kuin toivoinkin. Mies kävi aamulla kaupassa ja alkuillasta käytiin kävelyllä moikkaamassa naapureita. Ruokia valmisteltu vähitellen, jonkin verran siivoiltukin. Paljon laulettu (useimmiten kilpaa), ja puhuttu tontuista. Aika sekaisin alkaa olla tonttukin ilmeisesti, kun oli unohtanut tänä aamuna käydä vallan täyttämässä joulukalenteripussukan..

Rentouttavia pyhiä kaikille - yritetään suhtautua jouluun kuin tämä köllöttelijä: Tulee se joulu jokatapauksessa, ja kaikki taika on ohi yhdessä hujauksessa! :)

FB | IG

Katri

---

Joulutohinat

December 27, 2015, 9:02 pm

≫ Next: Pakkaspäivän ihana valo

≪ Previous: Joulua ilmassa

$

0

0

Hoi, ihan kuin olisi ollut oikein joulutauko! Ajattelin kuitenkin, että ei kannata luoda itselleen sen suurempaa rimakauhua venyttämällä kirjoitustaukoa, ja kameraankin on tarttunut satoja kuvia pyhien aikana. Vietin joulurauhaa digi- ja somepaastoten, ja kyllähän se ihan hyvää teki.. Kovasti jo kuitenkin teki mieli palata kuvien pariin - minkäs sitä visuaalisesti vaativa itselleen voi. 

Oli niin kaunis keväinen auringonpaiste aattona, ettei olisi jouluksi uskonut! Toki nautin valosta täysin siemauksin, kun ruokailutila kylpi auringonvalossa. Ikkunoistakin näki läpi pitkästä aikaa. Oli muuten kiva katsella lasten kurkkivan joulupukkia nenät ja tahmatassut kiinni vastapestyissä ikkunoissa.. :) Noo, elämistä varten täällä siivotaan.. 

Aaton ohjelmaan kuului tiramisukakun ja naapurilta saadun browniemixin valmistus (tajuttoman hyvää, kiitos!!) sekä perinteinen lumiukon katselu porukalla. Tällä kertaa olin myös kaukaa viisas ja katoin pöydän jo hyvissä ajoin. Käytiin joulusaunassa ja vaihdettiin skypekuulumiset Sri Lankassa lomailevan siskon kanssa. Pukkikin kävi (lapset olivat aika tohinoissaan täysin vieraasta pukista), ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Siitä pakattiin sitten herkut mukaan, ja lähdettiin joulupäivänä kotikonnuille useammaksi päiväksi sukuloimaan. Saatiin nukkua pitkään ja vaihtaa kuulumisia niiden kaikkien kanssa, joita tulee liian harvoin nähtyä.. Oikein rentouttava ja antoisa miniloma siis takana! Tässä vielä muutama kuva meiltä aatolta - kamera ja kuvaaja rakastavat päivänvaloa.. :)

 

Aika laskeutua joulunjälkeiseen aikaan, mielellään aika pehmeästi... Ehkä aika myös tehdä uuden vuoden suunnitelmia. Pitäisikö oikein tehdä viralliset tavoitteet? Viisaat sanovat, että kun toiveet kirjaa tavoitteiksi ja uskoo niihin, ne myös toteutuisivat...

Mukavia välipäiviä teille kaikille!

FB | IG

Katri

Pakkaspäivän ihana valo

December 29, 2015, 11:39 am

≫ Next: Rempat 2015 - valmistuneet huoneet

≪ Previous: Joulutohinat

$

0

0

Miten matalalta paistava valo voi olla niin kaunis? Pimeän syksyn jälkeen valo on niin tervetullutta.. Vieläpä kaunein, matalalta paistava valo... En muuten ymmärrä, miten tuolla ihan pohjoisessa ihmiset kestävät sen ajan, kun aurinko ei nouse ollenkaan..

Vielä kun maassa oli hentoinen lumipeite, en malttanut olla ottamatta kameraa mukaan lähtiessämme paistamaan nakkeja läheisille linnanraunioille. Sanoja ei taida nyt löytyä sen enempää, kuvat kertokoon olennaisen... Tuo valo vaan oli niin kertakaikkisen ihastuttava, että yritin saada sen avulla vangittua tunnelman pikkupakkaspäivän retkellä..

Kuusiston Linnanrauniot on meidän vakioretkipaikka.. Siellä on niin mykistävän kaunista, mielenkiintoinen tarina, ja aina uutta löydettävää. Ja tuleehan siellä aina käytyä muistelemassa tähtihetkiä samassa "huoneessa", jossa meidät vihittiin.. Linnanrauniot on todella kiva retkikohde myös talvella. Lapset tykkäävät remuta raunioilla ja leikkiä jos mitä keskiaikaisia huvituksia sillä aikaa kun hiillos valmistuu. Yleensä siellä on valmiina puita liiterissä, mutta meillä oli omat puut mukana varmuuden vuoksi, onneksi... Väsyneet ja nälkäiset lapset, ei hyvä yhdistelmä...

Kirpeitä pakkasia ja lunta on kuulemma tulossa lähiaikoina oikein kunnolla, jiiiihaa!! Tai no, talon lämmittämisen kannalta se ei ole ihan niin kivaa.. Mutta pökköä pesään vaan ja villasukkia jalkaan niin eiköhän se kestetä - kiva kun talvi on vielä talvi edes hetken verran!

FB | IG 

Katri

Rempat 2015 - valmistuneet huoneet

January 1, 2016, 11:40 am

≫ Next: Tuumasta toimeen ja ovet paikalleen

≪ Previous: Pakkaspäivän ihana valo

$

0

0

Rupesin tekemään pientä vuosikatsausta. Totesin aika pian sen olevan melkoinen urakka, mutta katsotaan, saanko vuotta jotenkin hahmotettua.. Ajattelin koota näitä vähän teemoittain. Aika monta huonetta olemme saaneet jo rempattua, samoin terassi tuli rakennettua valmiiksi juuri ennen häitä ja tupareita. Linkit kyseisiin remppapostauksiin löytyvät edempää. Tämän postauksen kuvat on poimittu pääosin noista teksteistä.

Ruokailutila ennen ja jälkeen ja Olipa kerran keittiösiivous

Aula ennen ja jälkeen ja Aula uusiksi

Keittiö ennen ja jälkeen

Eteinen

Laajempia kulmia -postauksessa kuvia vähän joka huoneesta

Ensimmäisenä valmistui ruokailu-/oleskelutila, johon elämä aika pitkälti keskittyykin. Sitten ruvettiin viimeistelemään aulaa ja keittiöönkin saatiin kaikki sokkelit ym. paikalleen joskus kesällä. Olohuone on vieläkin hieman keskeneräinen... Takan viereen televisioseinälle en ole keksinyt mitään lopullista ratkaisua. Televisiotasona on pakon sanelemana joku jumalaton vahvistinpenkki, ja koska se ei välttämättä tule siihen jäämään, en ole osannut hahmottaa tuota nurkkausta muutenkaan loppuun.

Olohuone

Otimme pariovet pois tuosta olohuoneen ja ruokailutilan välistä pois silloin kun remppasimme, mutta nyt juuri haimme ne takaisin varastosta, ja ne olisi tarkoitus laittaa uudestaan paikalleen. Katsotaan, tuleeko liian tukkoiseksi, mutta pitkään on tuntunut, että siitä puuttuisi jotain...

Monta muutakin pientä rempparupeamaa otettiin ennen syyskuun alun tupareita, ja samaan syssyyn viimeisteltiin lasten alakerran ja yläkerran huoneet. 

Lastenhuoneista:

Alakerran leikkihuone: Kotinurkissa, Laajempia kulmia ja Hämäräkuvausvinkit -postauksissa

Yläkerran nukkari: Lempilukunurkkaus ja Pieniä muutoksia

Yksi parhaista jutuista mielestäni oli valmistunut terassi... Hirvittävä kesän kaipuu tuli, kun katselin noita Terassi-tunnisteen alta löytyviä kuvia... Ensi kesänä varmaan päästään paljuilemaankin! Tuonne valkoisen penkin takana olevaan nurkkaan upotettiin ennen joulua miehen suunnittelema palju, mutta siinä ei ole vielä kaikki puhdistus- ja lämmityssysteemit kiinni. Ja kansi pitää tehdä ennen kuin sinne lasketaan kertaakaan vettä.

Siinä kai se remppavuosi! Ensi vuodelle ei ole suuria remppasuunnitelmia... Katsotaan, josko rempattaisiin meidän makuuhuone, mutta ainakaan vielä ei ole sen aika. Kesällä on pakko tehdä pientä kaivuuhommaa pihalla, ja purkaa samalla vanha saunarakennus sekä mahdollisesti tehdä perustukset uudelle pihasaunalle. Joten onhan sitä jo siinäkin. Kaikenkaikkiaan olisi aika jees, jos tänä vuonna olisi esimerkiksi enemmän aikaa valokuvailuun remppatouhujen sijaan!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

FB | IG

Katri

Tuumasta toimeen ja ovet paikalleen

January 2, 2016, 11:40 am

≫ Next: Hyvästi joulu - tervetuloa valo ja tila!

≪ Previous: Rempat 2015 - valmistuneet huoneet

$

0

0

Olohuoneen ja ruokailutilan toisen puolen välissä oli alunperin pariovet. Otimme ne kuitenkin rempan edetessä pois, koska ne tuntuivat ahdistavan massiivisilta. Ovet ovat kunnon ulko-ovet, koska edellisten omistajien mukaan arkkitehti oli piirtänyt viherhuoneen viileämmäksi tilaksi, ja siihen oli sitä varten tilattu jo lämpöovet. Rakennusvaiheessa suunnitelmat muuttuivat, ja tilasta tehtiin lämmin, mutta ovitilausta ei oltu lähdetty muuttamaan, ja niinpä olohuoneen ja heidän vierashuoneensa väliin jäi lämpöovet. Remontissa me yhdistimme ruokahuoneen ja viherhuoneen yhdeksi suuremmaksi ruokailu- ja oleskelutilaksi.

Mainitsinkin edellisessä postauksessa, että olen pitkään miettinyt olohuoneesta puuttuvan jotain. Se on ollut jotenkin kolkko ja keskeneräinen, minkä vuoksi päätimme nyt laittaa ovet takaisin paikalleen. Ne olivat olleet puuliiterissä säilytyksessä, ja siis aikamoisten pesun tarpeessa. Mies ei halunnut ovia lainkaan takaisin, koska olisivat kuulemma aivan liian isot - television tiellä ja mitä kaikkea.. Kyllä muuten huomaa kuvia katsellessa, että ei meillä jatkuvasti oiota sohvatyynyjä - nytkin ne ovat nojatuoleilla ihan miten sattuu! :D

Painoivat kuulemma ihan älyttömästi, hirveä homma raahata ne sisään terassin kautta... Voitte kuvitella miehen ilmeen empiessäni oven kohtaloa, kun hän oli hilannut ne paikalleen.. Tuskailin, että voi kun ne ovat suuret.. Ovatkohan ne sittenkin tiellä.. Sellaista perusmutinaa, jota kunnon jahkailija pitää... Antaisko olla vaiko eikö antais... Ne olisivat siinä kuulemma ainakin juhannukseen asti, tulin jupinoineni mihin lopputulemaan tahansa. 

Siirsin televisiotasoa vähän lähemmäs takkaa ja avasin ovet kunnolla pois tieltä, niin johan mahtuu! Minusta olohuonesta tuli ehjemmän ja valmiimman näköinen. Vielä mietin, ottaisinko ristikot pois ovista, tulisi selkeämmän näköiset... Tajusin kuvia katsellessani, etten muistanut sitten ottaa ollenkaan kuvaa varsinaisesti olohuoneesta, esimerkiksi sohvan suuntaan. Mutta toisaalta, hyllyseinustaa tulee varmaan vielä harvemmin kuvailtua kun sohvaa. Vielä kun keksin television taakse jotain, niin tämäkin huone alkaa olla mallillaan!

Sohvatyynytkin iloisesti sekaisin...

String-hyllylle löysi tiensä myös jouluna saamani yllätyslahja - papan vanha kamera 50-luvulta! Oli tosi mielenkiintoista räplätä sitä ja hoksata, miten simppeliä kameran tekniikka lopulta on! Vain filmirulla puuttui. 

Nyt on joku ovimania meneillään, nimittäin samaan syssyyn aloimme kunnostaa keittiön ja eteisen väliin tulevaa liukuovea. Blogin FB-sivulla vilautinkin kuvaa tuosta vanhasta ovesta.. Ihan putkeen ei projektini alkanut (maali ei irtoa, vaikka oli joku jytkyaine vaikuttamassa), mutta kyllä minä sille vielä näytän.

Mukavaa viikonlopunjatkoa sinulle!

FB | IG

Katri

Hyvästi joulu - tervetuloa valo ja tila!

January 5, 2016, 11:50 am

≫ Next: Ne renkkuu ja riekkuu ja rällää..

≪ Previous: Tuumasta toimeen ja ovet paikalleen

$

0

0

Niin paljon, kuin tunnelmallisesta joulunajasta nautinkin, orientoiduin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kevääseen ja lisääntyvään valoon. Varmaan se on tässä vaiheessa vain korvien välissä, sillä ei tuota päivän pitenemistä kai vielä konreettisestihuomaa.

Joulunaika tuntui poikkeuksellisen pitkältä, vaikka en ole ehkä koskaan alkanut tunnelmoida sitä niin myöhään kuin tänä vuonna. Ehkä tuli vaan jotenkin nautittua kaikesta enemmän. Olohuoneen sohvalta tuijotin kuusta ja jatkuvasti olisi tehnyt mieli kuvatakin. Kymmenet pienet valonlähteet tuikkivat kynttilöinä ja valoina, heijastelivat ikkunoista ja lepattivat ilmavirrassa. Toivat vähän elämää ja liikettä hämäriin, hiljaisiin iltoihin.

Tuntui hyvältä saada joulun tummat sävyt ja kaikenmaailman koristeet siivottua, ja vähän enemmän taas tilaakin ympärille. Olen tehnyt taas vuotuista karsimisoperaatiota muutenkin. Olen seuraillut Facebookissa KonMari -kirjan oppeja vähemmästä tavarasta, jonka ansiosta kotikin pysyy paremmin järjestyksessä. Onko kirja teille tuttu? Kehuvat, että kirjan luettua paluuta entiseen ei ole. 

Ei mitään liian suuria tavoitteita, mutta josko laittaisin vähän enemmän tavaraa pois nurkista, ja pyrkisin taas syömään hieman terveellisemmin? Kiitos Hyvää Pikaruokaa kirjan ohjeet vaikuttavat juuri sellaisilta nopeilta, mutta terveellisiltä ja hyviltä arkiruoilta, joita tässä keittiössä on kaivattu. 

Huomenna mukava vapaapäivä tiedossa - toivottavasti lapsetkin nukkuvat vielä pitkään.. Hieman kauhunsekaisin tuntein kyllä odotan torstaiaamua, kun koko perhe palaa arkeen, ja lapsetkin pitäisi saada hereille kaksi tuntia aiemmin kuin parin viikon aikana... No, pitkät aamut kertovat ehkä siitä, että loma tuli heillekin tarpeeseen!

Hyvää loppiaista kaikille ja kevättä kohti!

FB | IG

Katri