Pimeään aikaan tekee mieli pitää kotikin aika valottomana. Kynttilät, valosarjat ja pikkuvalot saavat palaa kirkkaiden yleisvalojen sijaan. Valokuvaus olisi luonnollisesti helpompaa, jos valoa olisi runsaammin, mutta hämäräkuvauksessa on omat kikkailunsa, mikä tuo mukavaa maustetta ja haastetta kuvaamiseen. Kuvausvinkkejä olette aina välillä kysyneet, ja moni ihmettelee rakeisia ja tärähtäneitä kuviaan - miten siinä sillä tavalla käy?
![vinkit hämäräkuvaukseen hämäräkuvaus, lastenhuone hämärässä, sisustusblogi, valokuvaus hämärässä, vinkit blogikuviin]() |
ISO 100, valotusaika 3.2s, f/4, tarkennus pöytään |
![valokuvausvinkit hämärä hämäräkuvaus, sisustusblogit, vinkit valokuvaajalle, selkeät valokuvausvinkit, vinkkejä parempiin blogikuviin]() |
ISO 100, valotusaika 0,8s, f/1.8, tarkennus pöytään |
Avaan tässä maalaisjärkisesti tärkeimpiä perusasioita manuaalikuvauksesta. Sellaisia olennaisuuksia, joiden avulla saat ainakin teknisesti ehkä parempia kuvia myös hämärään aikaan. Hyvä kuvahan sitten koostuu tietysti muustakin kuin teknisestä laadusta, mutta yritetään nyt heti alkuunsa rajata tämä juttu vain tekniseen puoleen ja sieltäkin vain kolmeen perussääntöön. Kolme vuotta sitten kaikki oli minullekin ihan totaalista hepreaa. En meinannut millään ymmärtää termejä, enkä asioiden yhteisvaikutuksia, mutta asiat aukenivat, kun aloin vaan kuvata manuaaliasetuksilla ja kokeilemaan kaikkea. Luin monia lähteitä, samaa asiaa selitettynä eri tavalla, ja pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella myös minun päässäni.
![]() |
ISO100, valotusaika 1,6s, f/2.2 |
Noniin, yritetäänpä... Kuvan pitäisi olla tasaisesti valottunut, ja tähän automaattiasetuksetkin pyrkivät näitä kolmea asiaa yhdessä säätämällä. Valotukseen vaikuttaa siis kolme asiaa yhdessä:
- valotusaika/suljinaika, esim. 1/80s (vaikuttaa kuvan tärähtämiseen tai muun liikkeen näkymiseen/pysäytykseen)
- aukko, esim. f/3.5, (vaikuttaa myös syväterävyysalueeseen)
- ISO-herkkyys, esim. ISO400. (mitä suurempi ISO-arvo sen enemmän rakeisuutta/kohinaa)
Valotusaika
Ajattele, että kameran kennolle tulee valoa sen ajan, kun suljin on auki (sen aika kun naksahtaa). Itse opettelin ymmärtämään suljinajan taputtamalla käsiäni yhteen eri nopeuksilla - Eka taputus on se hetki kun laukaisen kameran, ja toinen se hetki kun suljin menee kiinni. Jos suljinaika on 1/100s, niin kennolle tulee valoa sadasosasekunnin ajan, eli vain pienen hetken. Jos suljin on kauemmin auki, niin kuvaan tulee näkymään liikettä - joko kohteen liike tai käden tärähdys. Riippuen käden vakaudesta ja kameran tai objektiivin kuvanvakaajasta 1/100s on aika varma muistisääntö pitämään kuvan terävänä, tärähtämättömänä. Nopeasti liikkuvia lapsia kuvatessa tämä suljinaika on usein isoin haaste (tarkennuksen lisäksi). Valotusaika pitäisi saada jopa nopeammaksi kuin sadasosasekunnin, jotta he eivät näyttäisi liikkuvilta. Joskus taas kohteen liike halutaan säilyttää ja pitkähkö valotusaika on tarkoituksellinen. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa halusin säilyttää touhottavan lapsen liikkeen. Kuvailin sillä aikaa kun torttulevyt sulivat, ja eipä mennyt aikaakaan kun pikkuapulainen säntäsi keittiöön. :) Olen tarkentanut etualan hyasinttiin, ja kauempana olevat kohteet ovat pehmeitä, koska aukko oli melko suuri (eli pieni syväterävyysalue, tästä edempänä lisää). Kuvatekstissä arvot.
![]() |
ISO 100, valotusaika 0,5s, f/2, tarkennus hyasinttiin |
Hämäräkuvissa minua häiritsee eniten kohina/rakeisuus, joka syntyy kun kuvaan tulee liian vähän valoa ja joutuu nostamaan ISO-herkkyyttä. Siksi tykkään ottaa hämäräkuvat mahdollisimman pienellä ISOherkkyydellä. Pieni ISO-herkkyys vaatii kaverikseen pidemmän valotusajan ja suuremman aukon, jotta valoa tulisi kennolle riittävästi. Objektiivi asettaa rajoitukset aukon koolle, ja vaikka minulla on aika valovoimainen, suurehkon aukon mahdollistava objektiivi (25mm f/1.8), niin silti tunnelmavaloissa kuvaamiseen tarvitsen enemmän valoa kuvaan, kuin mitä maksimiaukko 1.8 antaa. Viimeinen keino on siis pidentää valotusaikaa, ja silloin tarvitsen jalustaa. Ylläoleva kuva on otettu niin pitkällä valotusajalla (0,5s), että käsivaralla kuva olisi tärähtänyt totaalisen sekavaksi. Ylläolevan kaltainen kuva, jossa kohde liikkuu, mutta muut alueet ovat selkeitä, ei olisi mahdollinen ilman jalustaa.
Hämäräkuvaus on siitä ihanaa, että saa säätää oikein kunnolla ja kuunnella, kun kuva valmistuu. Ajattele, miten kauan kestää laukaisimen painamisesta, kun suljin naksahtaa kiinni - pitkällä valotusajalla vaikka 5 sekuntia! Kannattaa muuten käyttää joko etälaukaisinta tai ajastusta, jotta kuva ei tärähdä painalluksestasi.
![hämäräkuvaus, sisustusblogi valokuvaus, olympus omd e-m10 hämäräkuvaus]() |
ISO 100, valotusaika 0,4s, f/2.5, tarkennus keksipurkkiin |
![hämäräkuvaus, sisustusblogi valokuvaus, olympus omd e-m10 hämäräkuvaus]() |
ISO 100, valotusaika 0,8s, f/2.2, tarkennus mandariineihin |
Noniin, ensimmäisessä esimerkissä tuli jo viitattua myös aukkoon ja ISO-herkkyyteen, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Seuraavaksi yritän selittää aukon vaikutusta tarkemmin.
Aukko
Aukon koko vaikuttaa kameran kennolle tulevan valon määrään, ja syväterävyysalueeseen. Syväterävyysalue tarkoittaa sitä aluetta kuvassa, joka on syvyyssuunnassa terävä. Ylläolevassa mandariinikuvassa huomaat, että olen tarkentanut mandariineihin, eli syvyyssuunnassa katsottuna sekä lähempänä että kauempana olevat asiat (kastehelmi-kippo ja adventtikynttilät) ovat pehmeämmät, eivät teräviä, koska aukko on melko suuri f/2.2 (pieni syväterävyysalue).
Olen varmaan hölmöjen muistisääntöjen kuningatar (minulla on muistisääntö myös sille, miten erottaa varis ja harakka...), joten tässä tulee valotusajan taputusesimerkin lisäksi toinen näppärä muistisääntö: Opin muistamaan aukon vaikutuksen valon määrään ihan niin naurettavan käytännön tasolle vietynä, kuin muodostamalla sormillani pienen aukon ja käsilläni suuremman. Suuresta aukosta tulee selkeästi enemmän valoa! :) Tätä muistisääntöä uhkaa kuitenkin sekottaa sellainen käänteissääntö, että aukon koon määre ilmaistaan f-lukuna seuraavasti: suuri aukko=pieni f-luku esim. 1.8 -- Pieni aukko=suuri f-luku, esim. 12.
![valokuvausvinkit blogi, suuri aukko, pieni terävyysalue, kaunis bokeh, hyvä objektiivi zuiko 25 mm f1.8]() |
ISO 100, valotusaika 0,2s, f/1.8, tarkennus vihreisiin oksiin |
Usein on siis valotuksen kannalta hyvä käyttää mahdollisimman suurta aukkoa (pienintä mahdollista f-lukua), koska silloin valoa tulee mahdollisimman paljon. Suuri aukko aiheuttaa kuitenkin myös pienen syväterävyysalueen (eli sellaisen kauniin pehmeän taustan muualle kuin tarkennuskohtaan), joka ei aina ole tarkoituksenmukaista. Yllä olevassa kuvassa oli tarkoituskin saada kaunis bokeh, pehmeä tausta ja valosarjan valot utuisiksi palloiksi, joten suuri aukko toi halutun lopputuloksen. Sisustuskuvissa taas olisi joskus kiva, että kuva olisi laajemmalti tarkka, eli halutaan suurempaa syväterävyysaluetta. Silloin täytyy pienetää aukkoa, eli kasvattaa f-lukua. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa aukko on f/5.6, jolloin puulieteen tarkennettuna taaempanakin oleva senkki on vielä tarkka, eikä utuinen. Myös maisemakuvissa halutaan usein suurta syväterävyysaluetta, vähintään f/11.
![]()
Aika usein huomaan käyttäväni melko suurta aukkoa. Tykkään kyllä pehmeän utuisesta taustasta. Sopivan syväterävyysalueen löytäminen on kuitenkin aina hakemista, jotta tarkennusalueen ulkopuoliset kohdat eivät ole liian sumeita. Esimerkiksi aivan postauksen ensimmäisessä kuvassa pienensin aukkoa f/4:n, jotta tarkennuksen ollessa pöydässä lastenhuoneen jutut näkyvät vielä sopivan selkeinä.
![]() |
ISO100, valotusaika 1,3 s, f/2.5. Kiva tahmajäljet peilissä muuten! |
ISO herkkyys
Tämä oli itselleni vaikein asia ymmärtää. Perehdyin siihen vasta, kun olin oppinut ymmärtämään aukon ja valotuksen yhteisvaikutuksen. Siihen asti pidin ISO-herkkyyden automaatilla. Suosittelen samaa lähestymistä muillekin, jotka opettelevat manuaalisäätöjä. Herkkyys vaikuttaa sananmukaisesti siihen, miten herkkä kenno on ottamaan valoa. Ulkona riittää usein hyvin ISO100, mutta hämärässä ja sisällä herkkyyttä täytyy yleensä nostaa, käsivaralta kuvatessa. Matalat ISOherkkyydet vaativat enemmän valoa joko valotusaikaa pidentämällä, tai aukoa suurentamalla. Alussa mainitsin, että suuri ISOherkkyys aiheuttaa kohinaa, jota mielellään yritän välttää jos vaan on aikaa ja mahdollisuus (eli jalusta käytössä). Jalustan avulla voi pidentää valotusaikaa kuvan tärähtämättä, ja sen ansiosta pienentää ISOherkkyyttä.
![]() |
ISO1600, valotusaika 1/60, f1.8 |
Yleensä aikaa ja viitseliäisyyttä jalustalle ei kuitenkaan ole, ja silloin täytyy vaan nostaa ISOherkkyyttä, jotta valotusaika pysyy sopivissa raameissa, eikä kuva tärähdä. Ks. ylläoleva kuva eilisillalta, käsivaralta hämärävaloissa. Senkin luona on niin kamala kohina, että silmiin sattuu... Juuri tätä kohinankestoa varten aion seuraavaksi hankkia täyden kennon kameran.
Liikkuvien kohteiden kuvaaminen hämärässä on erityisen hankalaa juuri siksi, että valotusaika täytyy pitää lyhyenä liikkeen pysäyttämiseksi, mutta silloin valoa täytyy saada ISOherkkyyttä nostamalla. Kohinainen kuva on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt, koska kohinaa saa vaimennettua melko hyvin Lightroomissa, mutta tärähtänyt kuva on pilalla.
Alla oleva kuva on esimerkki tilanteesta, joita varten kamera on aina pöydällä, ja jossa on käytetty suurta ISOherkkyyttä.. Lasten kanssa ei voi varautua kuvaustilanteisiin, eikä tilannekuvia muutenkaan voi napata jalustan kanssa... Aamulla oli hämärää, mutta omppuni suoriutui näiden ihanien hetkien tallettamisesta kuitenkin aika hyvin, kiitos hyvän objektiivin!
![]() |
ISO1600, valotusaika 1/80, f/1.8, tarkennus tyttöihin |
![]() |
ISO1600, valotusaika 1/60, f/1.8, tarkennus isosiskoon |
Tässä viimeisessä kuvassa huomaa myös aukon vaikutuksen - pikkusisko näkyy sumeana, koska syväterävyysalue on niin pieni (f1/8.). Jos olisin pienentänyt aukkoa vaikkapa 4:n (ja saanut näin pikkusiskonkin enemmän syväterävyysalueen sisään), niin ISOherkkyyttä olisi pitänyt nostaa huomattavasti, ja kuvasta olisi tullut entistä kohinaisempi. Mutta kuten huomataan, parhaat kuvat eivät todellakaan ole niitä teknisesti parhaita...
Miltäpä kuulostaa? Olisi tosi kiva tietää, jos tämä avasi valotuksen pyhää kolminaisuutta sinulle ja sait joitain eväitä matkaasi!
Näiden valotusoppien lisäksi kannattaa kiinnittä huomiota tarkennukseen ja tarkennuksen lukituksen (painat laukaisijaa puoleen väliin) jälkeen kuvan uudelleen sommitteluun... Minulla on usein keskimmäinen tarkennuspiste käytössä, mutta koska yleensä en halua kohdetta aivan keskelle, täytyy kuva vielä nopeasti sommitella näytöllä tai etsimessä ennen pohjaan laukaisua.
Hyvää viikonloppua kaikille, erityisesti kuvausintoilijoille! ;)
Katri