Quantcast
Channel: Tohkeissaan
Viewing all 184 articles
Browse latest View live

Sunnuntairennot

$
0
0
Onko viikonloppu virkistänyt? Täällä päässä ainakin ovat vapaapäivät tehneet tehtävänsä. Aamulla makasin melkein kymmeneen asti (kyllä, kymmeneen!). Ilmeisesti oli vielä vähän univelkaa edellisen yön neljän tunnin unista... Oltiin työkavereiden kanssa katsomassa Hedbergiä ja katsastamassa Turun yöelämän uusi tulokas, Chic. Se olikin upean monipuolinen mesta, ihanan krouvit ja yhtä aikaa tyylikkäät puitteet. Juuri sellaista 30+ paikkaa Turkuun onkin kaivattu.
 



 
Pitkään vanuneen aamun morkkiksesta päätin kysyä tytöiltä että leivottaisiinko jotain. Ehdotin omenapiirakkaa tai jotain muuta nopeaa ja kaikille kelpaavaa mutta jostain saivat päähänsä, että pullaa pitäisi saada. No, pullaa ei ollakaan leivottu ainakaan puoleen vuoteen, joten sehän sopi. Onnistuin tekemään hyvän pehmeän taikinan, joten toivotaan että pullat ovat vielä huomennakin pehmeitä.
 


 



Vastapaistettu pulla on niin kertakaikkisen hyvää, että olin ihan vähällä peruuttaa joogan, jotta olisin saanut maistaa pullia uunituoreina. Itseasiassa olin ensimmäisellä varasijalla ja salaa toivoin, että sieltä ei olisi paikkaa vapautunut. Viimehetkillä päätin kuitenkin pysyä pullanhimoissani tiukkana ja lähteä paikan päälle, ja onneksi pari oli perunut tulonsa ja mahduin mukaan. Hitsi miten hyvä oli taas! Niin voimakas ja energinen olo! Ajatella, että minä, joka olen aina inhonnut kaiken maailman lihastreeniä, nautin tuollaisesta voimaharjoittelusta ja huomaan jo isoa kehitystä lihaksistossa.
 
Ja niinhän siinä kävi, että joogasta palatessa oli niin kova nälkä, että vedin kolme pullaa peräkanaa. Puolustukseksi täytyy sanoa, että ne olivat keskivertoa pienempiä. Ja sitäpaitsi, pakkohan oli maistaa kaikkia kolmea makua: korvapuusteja, voisilmällä ja vaniljatöhkällä...

Mutta nyt, rentouttavaa sunnuntai-iltaa! Tulin vaan pikaisesti huikkaamaan kuvaterveiset, ennen kuin ryhdyn käsittelemään yhden viime viikkoisen projektin kuvia.
 
FB | IG
 
Katri

Uudistumisen tarvetta

$
0
0
Syksyssä on aina jotain uudistumisen intoa.. Kun päivät lyhenevät, ja aamulla on vähän tahmeampaa päästä liikkeelle, niin samaan aikaan tekee mieli saada enemmän aikaiseksi. Jotain näkyvää ja konkreettista. Blogiakin tekisi mieli uudistaa, ainakin ulkoasua. Hankalaa vaan, kun meinaavat nämä myöhäisillan tunnit lasten nukkumaan menon jälkeen loppua aina ihan kuin seinään.
Rakastan lehtien haravoimista. Se on niin selkeää, omien kättensä jäljet näkee heti. Erittäin hyvää hyötyliikuntaa ja vastapainoa työlle. Lehtiä haravoidessa on aikaa miettiä niitä seuraavia projekteja, vertailla vaihtoehtoja ja haaveillakin. Oli sitten kyse pienistä kotiin liittyvistä asioista tai isommista suunnitelmista ja tavoitteista.
Pitkästä aikaa olen saanut eteenpäin myös kodin laittoon liittyviä asioita. Olen saanut melkein valmiiksi välioven keittiön ja eteisen välille, ja eilen kävimme katsomassa Ikeassa uutta kaappia eteiseen. Harmi vaan, että kaappien korkeudet ovat 201 cm ja 236 cm, ja meidän eteisen korkeus on 231,5 cm. Ei ollut varaa madaltaa sokkeliakaan, joten kartoitetaan nyt vielä, että mitä maksaisi paikallisella puusepällä teettämällä. Samalla vaihdetaan eteisen laatoitus oranssin ruskeasta johonkin vähemmän ruskeaan. Vaikka tietenkin ruskea on nyt sitten tekemässä kuulemma suurta paluuta harmaan voitokkaan kauden jälkeen!
Nyt, jatkan yläkerran työpisteen suunnittelua. Kävimme jo hakemassa jalat, mutta pöydän kansi on vielä mietinnässä. Paksu vanerilevy näytti niin makeelta, mutta mietin onko jo liian puista, kun lattiakin on puuta. Jos laittaisikin valkoisen laminoinnin päälle, mutta sivuprofiilissa näkyisi vanerin kerroksellisuus?
Hyvää syksyistä viikkoa kaikille!
FB | IG
Katri

Pieni ilahdutus miehelle - arvonta

$
0
0
Kuulkaa nyt on käynyt niin, että on ihan kokonaan jäänyt pöytälaatikkoon yksi mielenkiintoinen tapaus! Vinkkasin taannoisessa postauksessa pienestä lahjasta, jonka olin miehelle hankkinut. Meillä ei ole tapana ostella lahjoja toisillemme juuri koskaan (myönnän, aiemmin pahoitin siitä vähän mielenikin, mutta tulin siihen tulokseen, että mieluummin muuten priimaa ja ei lahjoja kuin toisin päin), joten en oikein keksinyt tilannetta, miten antaisin tuon pienen lahjan. Hääpäivä oli ja meni, enkä halunnut aloittaa mitään hääpäivälahjaperinnettä, ja miehen syntymäpäivänkin unohdin taas. Laitoin sen sitten vaan yhtenä aamuna aamiaispöytään. Sitä ennen lahja oli ollut pöydällä puolitoista viikkoa paperipussissa, eikä ollut kukaan mennyt mitään tonkimaan. En ymmärrä, en minä pystyisi olla urkkimatta jonkun pienen paperipussin sisään..

korttikotelo saarni miehen lompakko



Jo elokuussa bongasin Myllyn kauppakeskuksessa uuden liikkeen, Saarni Gentlemen's Boutiquen joka erottui yläkerran aukiolla edukseen. Spontaaniin tapaani aloin ihastella putiikin pitäjälle upeaa liikettä ja kuulin samalla yrityksen tarinan. Sonja oli päättänyt perustaa laadukkaita ja yksilöllisiä miesten tuotteita myyvän putiikkinsa siksi, ettei löytänyt miehelleen Tuomolle koskaan vaatteita ja lahjoja. Kaikki tuotteet hankintaan euroopasta suoraan pieniltä valmistajilta, ja jo heidän löytämisessään on ollut suuri työ.. Vau mitä päättäväisyyttä ja rohkeutta!

Se oli varmaan se nahan, villan ja muiden aitojen materiaalien himo, joka minut veti liikkeeseen, vaikka en omaa miestäni ihan gentlemanniksi luonnehtisikaan. Tuli ihan vastustamaton tarve mennä hypistelemään italialaisia nahkalaukkuja, yksilöllisen mielenkiintoisia ja upeilla leikkauksilla tehtyjä vaatteita, sekä kaikkea pientä tilpehööriä, kuten välineitä klassiseen parranajoon ja miesten koruja. Arvatkaa, että harmitti, kun ei ollut kameraa mukana! Jo liike itsessään on näkemisen arvoinen. Sonjan mies rakentaa esillepanotelineet ja hyllyt. Tosi makeita rakenteita ja silmäähiveleviä esillepanoja!
 

korttikotelo saarni miehen lompakko gro


Iskin silmäni silloin vastatulleisiin Gro korttikoteloihin, ja muistin samalla, että miehen nahkainen korttikotelo on venynyt jo aivan muodottomaksi. Niin löysäksi, että sen täytyy aina olla tupaten täynnä, jotta tärkeät kortit eivät putoa pois. Tai oikeastaan en tiedä, iskinkö silmäni korttikoteloon, vai tuohon ihanaan pakkauslaatikkoon, joka on vähintään yhtä taidokkaasti tehty kuin kotelokin.

En löytänyt netistä mitään tietoa korttikotelosta, joten laitoin Sonjalle viestin ja hän kertoi hankkineensa ne tsekkiläiseltä Audrius Vaškevičius'lta, yhden miehen pajalta. Voin ihan sieluni silmin nähdä hänet hiomassa mahonkikotelon pinnasta aina vaan sileämpää ja pehmeämpää.. Tämä oli ihan sellainen win win -ostos. Minä kyllä löydän paikan tuolle pakkaukselle. Mies oli ensin hämmentynyt, koska olisi kuulemma ihan hyvin pärjännyt vanhan rutkun kanssa (samoin voisi sanoa meidän autopolitiikasta..), mutta ilahtui kovasti ja uusi kotelo tulee kuulemma heti käyttöön! Tiedän, että ei vaan olisi raaskinut itse ostaa..



Samalla keksimme Sonjan kanssa, että nythän olisi oikein sopiva aika järjestää pieni arvonta tässä isänpäivän kynnyksellä, ja joululahjojakin toiset kaukaa viisaat jo hankkivat. Ja voihan sitä lahjoa muuten vaan, kuten minä tein. ;) Sonja lupasi siis arpoa yhden käsintehdyn mahonkisen korttikotelon (pakkauksineen tietty) jollekin, joka haluaa läheistään ilahduttaa pikkulahjalla!

Säännöt ovat seuraavat:
- kommentoi postaukseen (tai Facebook-julkaisuun), ketä haluaisit ilahduttaa aina tarpeellisella korttikotelolla JA
- tykkää joko Tohkeissaan -blogin tai Saarni Gentlemen's Boutique'n Facebook-sivusta
- Saat 2 arpaa, jos tykkäät molemmista Facebook-sivuista! Mainitsethan tuplamahdollisuutesi kommentissa
- Anonyymit, muistattehan jättää sähköpostiosoitteenne!

Onnea arvontaan ja oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

FB | IG

Katri

Halloween-hommia

$
0
0
Ennen en ymmärtänyt Halloweenin pointtia ollenkaan. Amerikkalaista hömpötystä, keksimällä keksitty juhla, ajattelin. Nykyään ajattelen, että on se juhla mikä hyvänsä, se on tervetullut arjen keskelle. Syksy ottaa muutenkin niin helposti vallan. Kaikkialla on pimeää, kylmä hiipii sisään ja tekee mieli käpertyä viltin alle vaan. On kiva, kun on jotain pientä, mitä odottaa ja laittaa.


halloween juhlat, koristelut helposti

halloween juhlat kotona, kattaus

Milloin Halloweenia oikeastaan kuuluisi juhlia? Toiset juhlivat edellisviikonloppuna, toiset vasta nyt. Ja jotkut ottavat ilon irti molempina viikonloppuina! Sopii minulle, sillä yleensä olen myöhässä näistä "yhden päivän juhlista", kuten ystävänpäivästä, itsenäisyyspäivästä ja mitä näitä nyt on. Tytöt kysyivät anellen, että järjestettäisiinkö halloweenit, mutta edellisen viikon tunnit tuntuivat muutenkin loppuvan kesken, joten sovimme että vietetään halloweenia vasta tänä viikonloppuna. 

halloween kotona

halloween koristelut kotona


Lasten juhla tuntuu syntyvän aina ilmapalloista ja serpentiinistä, ja hyvä niin, sillä sen enempää en ehtinyt/raaskinut panostaa koristeluihin. Paikallisesta kukkakaupasta löysin halloweenteemaan sopivan oudon kasvin, sekä eukalyptusta ja skimmiaa. Harmi kun en muista sen nimeä, mutta jonkin kukan siemenkota se kuulemma oli. Saimme kaverit kylään ja tehtiin hamppareita. RuokaPirkan innoittamana kokeilimme myös niitä kuuluja bataattiburgereita, mutta kyllä se bataatti maistui paremmin sämpylän välissä halloumijuuston kanssa, kuin sämpylän sijaan pohjana ja kantena.


Juhlat jatkuvat vielä tänään, kun toiset kaverit kutsuivat halloweendiscoon. Koululaisella oli hyvä reaktio, kun kerroin lauantai-illan ohjelmasta: silmät pullisuivat päästä, suu loksahti auki ja pää taakse, hanskat tippuivat eteisen lattialle: "Mää pyörryn!!" Ilmeisen kiva yllätys tälle viikonlopulle! Pelasti minutkin niiltä halloweenjuhlapaineilta, ja jätin suuremmat koristelut ja ohjelmanumerot miettimättä. Kiitos ystäville! :)

Mitä mieltä te olette halloweenista? Onko se vakiintunut teillekin pieneksi juhlaksi?

Ai niin, ja Gro-korttikotelon arvonta on suoritettu! Random.org arpoi numeron 17, joka oikein laskettuna osui nimimerkille Susanna Uusitalo. Laskin ensin vain kommentit, mutta sitten muistin kahden arvan taktiikan! Onnittelut, laitan sinulle viestin ja Saarnin Sonja postittaa sinulle yllärin. 

Rentouttavaa viikonloppua!

FB | IG

Katri

Ensilumen iloja

$
0
0
Aivan epätodellisen kaunis päivä oli eilen! Aurinko paistoi täydeltä terältä, ensilumi maassa ja nurmikko törrötti rapsakkana läpi ohuen, mutta lasten mielestä aivan riittävän lumikerroksen alta. Aika harvoin tulee ulkona kuvattua, mutta ei olisi kyllä lainkaan huono ajatus. Kaikkea mielenkiintoista silmään osuukin, kun yrittää katsoa asioita vähän eri perspektiivistä. Niinhän se on muutenkin, mutta tässä valokuvauksessa vielä ihan konkreettisestikin.



Huomaan ehkä kamera kädessä myös asioita, joihin en muuten kiinnittäisi huomiota. Lumikiteet olisivat varmaan muuten upean näköisiä makro-objetiivilla kuvattuina.
Yllättäen leikkimökki on taas suuressa suosiossa viileämpien ilmojen myötä. Kesällä lapset eivät oikein viihtyneet leikkimökkileikeissä, koska siellä oli niin kuuma. Öljymaalasin kesällä leikkimökin sisältä valkokuultoiseksi. Aiemmin se olin ihan keltaisella hirsipinnalla, ja tilaa tuntuu ainakin tulleen lisää. Kalustusta ei vielä ole nimeksikään, mutta tarkoitus on laittaa ainakin hyllyjä kauppaleikkiä varten.





Olin jotenkin kuvitellut, että leikkimökki on kesän juttu, mutta taisin olla ihan väärässä. Mukavaa, että tulee käyttöön talvellakin! Olin muuten koonnut koko kesän ajan kauppaleikkiä varten kaikkia tyhjiä pahvipakkauksia ja teipannut niitä kasaan, säilyttänyt muovikassillista tyhjiä pahvipakkauksia eteisen kaapissa ja siirrellyt kassia hartaasti edes takaisin pienissä neliöissä. Kesä meni, ja leikkimökin öljyäminen valmistui viimeisellä lomaviikollani, eikä niitä hyllyjä tietenkään raaskittu lyödä vastamaalattuihin seiniin. Viikko sitten rupesin polttamaan pahvipakkauksia pesissä, kun totesin, että nyt riittää tämä pakettien siirtely. Ajattelin, että en varmasti odota ensi kesän leikkimökkileikkeihin. No, nythän niille olisi ollut kysyntää talvellakin, en vaan ajatellut että leikkimökissä voisi leikkiä talvellakin! Niin, saahan niitä sitten taas kerättyä ja teipattua uusia...
Ihanaa, pitkä sunnuntai edessä! Toivotaan samanlaista valoannosta!
FB | IG
Katri

Välioviprojekti

$
0
0
Iisakin kirkko, se voisi kuvata tätä meidän projektia liukuovesta keittiön ja eteisen välille. Olen aiemmin kertonut ainakin blogin Facebook-sivulla välioviprojektista, ja kerron koko stoorin kaikkine vaiheineen kunhan se vihdoin saadaan paikoilleen. Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella, koska hiomishomma on vihdoin saatu päätökseen. Sain nimittäin viime viikolla käsiini ihmelaitteen, jolla sain hiottua loputkin maalinrippeet oven kouruista pois ja nyt on ihan voittajaolo! En olisi oikeasti koskaan voinut uskoa, että vanhan maalin irti saaminen voisi olla niin vaikeaa.. Alla olevassa kuvassa näkyy viikonlopun nysväämiseni. Kannoin oven autotallista aurinkoiselle seinustalle, niin oli mukavampi rapsutella. Vasemman puoleinen ura on jo kulmista ja yläreunasta putsattu, oikeanpuoleisesta näkyy loppusuorani. Nämä eivät mitenkään lähteneet tavallisilla puukoilla, lastoilla, eivätkä ihmeentekevillä mönjilläkään.
 
 
maalin irrotus työkalu
 
Väliovi tulee niin tarpeeseen, sillä meidän eteisessä vetää niin että tukka heiluu päässä. Nyt kun olemme vaihtamassa eteisen kaappia, vaihdamme todennäköisesti samalla laatoituksen, ja kun kerran vedetään listat irti, niin samalla laitetaan lisäeristystä. Mies laittoi ulkovalojen ohjaukseen yhden lisäkytkimen, ja huomasi sitä asentaessaan, että kyprokin takana ei ollut mitään eristettä. Kyse ei siis ole ulkoseinästä, vaan keittiön ja eteisen välisestä seinästä. Se on vanhaa kivistä ulkoseinää, eli edellisten omistajien rakentaessa lähes koko talon uudelleen, he laajensivat taloa myös eteis- ja kylpyhuonesiivellä. Tästä eteispostauksesta (klik) hahmottaa ehkä paremmin tuon eteisen ja keittiön sijainnin. Eristämätön seinä on se, jossa on Dots-naulakot.
 
Voitte siis uskoa, että olen aika riemuissani nyt vedellyt Osmo Colorin öljyvahaa oven pintaan ja katsellut liukuovisysteemejä. Ensin halusin jotain aika krouvia ja ronskia, mustaa liukuovikiskoa ja oven päälle tulevia työntöovenpyöriä ladonovityyppisesti, mutta niitä Pinterest-kansioon kootessani sain oikeastaan jo rustiikkiannokseni jo täyteen. Liiallisen maalaisromanttisuuden ja rustiikkisuuden pelossa olen nyt kuitenkin kallistumassa ihan metallin väriseen kiskoon, ja eleettömämpiin oven päälle tuleviin heloihin. Mustia kiskoja en ole myöskään nähnyt rautakaupoissa.. Ai niin Bauhaus on kyllä vielä katsastamatta!

ladonovi diy väliovi liukuovi, metallinen liukuovikisko
Kuva
 
ladonovi diy väliovi liukuovi, musta liukuovikisko
Kuva
 
Kumpi sinusta näyttäisi paremmalta? Noissa molemmissa malleissa on tuollainen vähän krumeluurinen tuo oven päälle tuleva hela, mutta haluaisin ihan suoran. Sekin tekee ilmeestä vähän nykyaikaisemman. Meillä on niin paljon kaikkea vanhaa, että yritän vähän tasapainottaa uuden ja vanhan liittoa. Mielestäni yllättävän pienillä jutuilla pystyy vaikuttamaan kokonaisilmeeseen. Yksi vaihtoehto on, että helaa ei tule ollenkaan päälle koristeeksi, vaan työntöpyörät menevät kiskon sisään, ja oveen tuleva kiinnitys laitetaan yläreunasta oven taakse tai sisään. Se olisi kaikkein pelkistetyin. Ovi on kuitenkin jo itsessään tosi kaunis omalla puupinnallaan ja peileillään, ja vieressä oleva musta puuliesi ja valaisin tuovat tummaa kontrastia ja särmää. Pelkään kyllästyväni mustaan. Mutta onko harmaa vähän pliisu?
 
Jaaha, vielä ehdin vetämään toiselle puolelle kerroksen Osmoa ennen kuin mies tulee lentiksestä kotiin. Hyvää loppuviikkoa ja olkaahan varovaisia tiellä! Talvi taas tuli ja yllätti suomalaiset! :) 
 
FB | IG
 
Katri

Valoa hämärään

$
0
0
Jo alkaa joulu hiipiä tähänkin huusholliin. Tällä viikolla luminen maisema vaihtui loskan kautta tasaisen vihreänharmaaksi, ja kuin vastaiskuksi harmaudelle laitoin kausivaloja esille. Lapsetkin innostuivat siivoamaan huonettaan kun kerroin, että voidaan sitten laittaa jouluvalot kun on tilaa nauttia niistä! Ehkä parasta oli kuitenkin kuulla heidän ihastelut, kun hipsivät aamulla alakertaan ja valot loistivat olohuoneen läpi melkein rappusille saakka. Olisivat halunneet jäädä tunnelmoimaan koko päiväksi, vai pitäisikö sanoa kuten trendikkäät tanskalaiset, hyggeilemään!
 
sisustus olohuone, tunnelmavalot, jouluvalot sisustuksessa
 
Tänään innostuimme tekemään jo ensimmäisen piparkakkutaikinankin, ja se on kyllä itselleni varmin keino laskeutua joulun aikaan. Neilikan, pomeranssin, kanelin ja inkiväärin kiehahtaminen siirapin joukkoon saa keittiön tuoksumaan niin hurmaavasti! Lauantaiaamuna on sitten taikina valmiina leivottavaksi...
 
 
Sytyttäkää kynttilöitä, laittakaa valosarjoja, mitä vaan tähän palanneeseen pimeyteen! :)
 
Hyvää viikonloppua!
 
FB | IG
 
Katri

Joulu-zen

$
0
0
Aina yhtä idyllinen ajatus, leipoa nyt lasten kanssa pipareita! Kuuluuhan se joulun ajan perinteisiin, ja ihana tuoksu valtaa koko kodin. Olen kyllä aina tykännyt leipoa, ja leipoa lastenkin kanssa, mutta se on saanut ihan uusia sfäärejä viimeisen parin vuoden aikana, kun keittiössä on alkanut häärätä yhden lapsen sijasta kaksi. En ole muutenkaan koskaan ymmärtänyt sanontaa "siinä se toinen menee samalla kun ensimmäinenkin", ja keittiöhommissa siinä ei varsinkaan ole mitään tolkkua. Jos kaksi lasta on jo lieden edessä omilla jakkaroillaan, niin miten siihen mahtuu itse väliin auttamaan? Tai edes selvittelemään nahinaa siitä, kumman vuoro on sekoittaa piparitaikinaa? Nämä ovat niitä hetkiä, joita jälkeenpäin muistelee kaiholla, joten keskellä kunnon härdelliä ajattelinkin, että olkoon meteli ja kahina, minä voin muuttaa suhtautumistani.
 
Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. Meillä on tapana tehdä piparitaikina itse, mutta sen sijaan koristelut jäävät meillä aina vähemmälle. Piparkakkutaloa varten olen kyllä yleensä ostanut taikinan, koska siinä on muutenkin niin monia vaiheita...
 
Koska vetäydyin pariinkin otteeseen takavasemmalle hengittelemään, päätin kirjoittaa muutaman must know vinkin muillekin vastaavaan puuhaan ryhtyville, tositarkoituksella:
 
 

 
 
 
 
 
- Hommaa kaikille oma kaulin. Jo sen kädessä pitäminen on puoli voittoa omaa vuoroa odotellessa.
- Sulje silmäsi hukkapaloilta ja unohda vieriviereen-säännöt
- Älä mutise taikinan syömisestä, eivät ne kuitenkaan lopeta sitä. Ei kuulemma haittaa, vaikka tulee maha kipeäksi.
 
 
- Lämmitä itsellesi glögiä, ja laita lempisoittolistasi soimaan. Omia suosikkejani Spotifyssä tällä hetkellä ovat Vain Elämää 5, Raikkaat talvihitit, Mellow Morning ym. muita, mitä löytyy Chillailun alta.
 
 
 
- Kohta lapsetkin haluavat glögiä, joten pitäkää suosiolla tauko. Sillä aikaa he pyörittelevät kätevästi käsissään taikinapalloa hukkapaloista, ja vahingossa valmiistakin pipareista.
- Ala paistaa valmiita pipareita vasta kun lähes kaikki on paineltu. Ja muista käyttää uunin ajastinta tai muuta munakelloa, se viisi minuuttia on yllättävän lyhyt aika...
- Jossain vaiheessa he kyllästyvät. Sitten on sinun joulun ajan tähtihetkesi - pari minuuttia aikaa nauttia tiiviisti painellun, tehokkaasti hyödynnetyn piparitaikinan visuaalisesta harmoniasta.
 

- Kun operaation jälkeen huomaat, että glögisi on edelleen juomatta, lämmitä se uudelleen, ja istu nauttimaan uunituoreista pipareista ja lehdistä, joita et ole ehtinyt viikolla lukea.
 
 
 
Taisin onnistua zen-metodiikkani kanssa, sillä loppujen lopuksi suuremmilta hikeentymisiltä vältyttiin, vaikka perheemme kipakoilla naisilla aineksia olisi ollut kiehahtamiseenkin. Paras palkinto oli, kun esikoinen pyysi apua pipareiden pellille nosteluun ja samalla kuiskasi, että joulussa on kyllä parasta kun saadaan leipoa pipareita. <3
 
Hmm, tuli muuten ihan sellainen fiilis, että tätä samaa ajatusmallia voisi soveltaa ihan koko joulunaikaan. Erityisesti Kaikki oikaisevat siitä mistä tykkäävät, ja panostavat siihen, mikä tuntuu tärkeältä. 
 
Valitse taistelusi, ja teet tilaa asioille, jotka teidän perheelle ovat tärkeitä. Taidan oppia vuosi vuodelta rennommaksi jouluilijaksi... Joko te olette muuten aloittaneet joulun odotuksen?
 
Leppoisaa sunnuntaita ihanat!
 
FB | IG
 
Katri

Viikonloppuruoka - Nyhtölohitacot

$
0
0
savulohi tacot, savulohitortilla, santa maria texmex lohi, fredagsmys
Miten on taas keskiviikko? Viikot hujahtavat sitä tahtia ohi, että jatkuvasti tuntuu olevan viikonloppu tulossa. Viime lauantaina tulin hirveän nälän kanssa kotiin kampaajalta ja poikkesin kauppaan hakeakseni jotain pientä iltasyötävää. Joskus ne parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei ole yhtään miettinyt kauppalistaa, ja niin nämä nyhtölohitacotkin vaan pingahtivat mieleen. Kaupassa googletin nyhtölohta ja löysin Suusta suuhun -blogista superherkulliset kuvat, ja sain sieltä ideat lisukkeiksi. Ihastuin vähän aikaa sitten fenkoliin, kun mies oli jostain syystä halunnut kokeilla sitä jonkun lohiruoan lisukkeena. En olisi varmaan itse ostanut, edellinen kokemus kun ei ollut kauhean miellyttävä.. Mutta fenkolihan on todella hyvää ja virkistävän erilaista, kunhan sen suikaloi ohueksi ja paistaa vähän! Reseptiä tacoihin ei välttämättä tarvitse, mutta laitetaan nyt vähän osviittaa.


 
Nyhtölohitacot
 
Santa Maria Taco veneitä tms.
lämminsavulohta pala, taisi olla 300 g
BBQ kastiketta, esim. Santa Maria Smokey Hickory, jos haluaa savuisuutta lisää
 
punasipulia
valkosipulia
oliiviöljyä
 
(salaatinkorvike)
kurkkua
fenkolia
avokadoa
limeä, suolaa, pippuria, hunajaa
 
fetajuustoa
 
Paista punasipulia ja valkosipulia kevyesti öljyssä. (Jos olisi ollut aikaa, niin olisin laittanut punasipulit marinoitumaan, vielä parempaa!) Riivi lohi haarukalla irti nahasta, ja sekoita joukkoon bbq-kastiketta varovasti, ettei lohi mene ihan mössöksi. Laitoin aika vähän, ehkä 0,5 dl. Oli muuten aika paljon sokeria tuossa kastikkeessa, onneksi en katsonut kaupassa!
 
Tee halutessasi salaatti: suikaloi fenkolia ohueksi ja paista kevyesti pannulla, jotta anismainen kitkeryys lähtee pois. Suikaloi myös kurkku ja avokado ohueksi, purista joukkoon vähän limemehua ja sekoittele nämä keskenään suolan, hunajan ja pippurin kanssa.
 
Jos haluat revitellä täytteillä, niin anna mennä! Tacoissa parasta on se, että voi jokaisesta tehdä vähän erilaisen.
 
viikonloppuruoka, nyhtölohitacot, perjantairuoka, smoked salmon
 
 
Kas tässä, pitkästä aikaa ruokajuttuja! Olen alkanut löytää ruoanlaittoinnostuksen taas jostain uudelleen. Syksyn aikana tulleet Maku-lehdet ovat antaneet tosi paljon ideoita ja hyviä kokeiluja, myös Ruoka-Pirkka-lehtiä on kerätty talteen hyvien reseptien ansiosta. Nyt teenkin vähän listaa ensi sunnuntain synttäritarjottavista, tekee mieli kokeilla jotain uutta!
 
Hyvää loppuviikkoa!
 
FB | IG
 
Katri

Synttärihumua

$
0
0
Esikoisen odotetuimmat juhlat juhlittu! Halloween-discosta asti hän puhui, että olisi kiva juhlia 7-vuotissynttäreitä disco-teemalla. Löysin Clasulta discopallon (sellaisen tosi mauttoman, mutta päätin kestää), ja voitte uskoa, että se on pyörinyt tyttöjen huoneessa melko jatkuvalla soitolla. Tyttöjen yläkerran huoneen saa ihan pimeäksi päivälläkin, koska siellähän ei ole yhtään ulkoikkunaa, vaan kahdella seinällä sisäikkunat alakerran korkeisiin huoneisiin, ja niissäkin on pimennysverhot. Discopallon kaveriksi virittelimme vain vähän viirinauhaa Tigerista, ja tietenkin serpentiiniä. Se on lapsista aina yhtä hauskaa. Annoin luvan myös lätkiä vähän kultaisia tähtitarroja seiniin. Niitä ei ehkä tarvitsekaan ottaa heti pois, koska tuovat ihan kivaa eloa seinille.

Pikkuballeriina oli välillä vähän ulkona isojen jutuista, mutta näytti nauttivan täysin siemauksin, kun jäi hetkeksi yksin tanssimaan huoneeseen. Kuvat kertovat totuuden siivosta, joka tällä kertaa jäi yllättävän iisiksi. Yläkerran lastenhuoneesta ei muuten olekaan paljoa kuvia vilkkunut blogissa. Se on ollut vähän vaiheessa pitkään, mutta nyt löysin kivoja tauluja seinille. Ehkä sieltäkin siis jotain kuvia saisi lähiaikoina!
lastenjuhlat tarjoilut, helppoa lastenjuhlille, 7 vuotis synttärit
Lasten pöydässä oli takuuvarmoja suolaisia tikkuja ja pieniä kolmioleipiä, ystävän parhaalla reseptillä tehtyjä muffinsseja ja saarekkeen jäätelöbaarista sai tulla tilamaan annoksensa haluamillaan sörsseleillä. Puolentoista tunnin aikana lapset ehtivät ainakin leikkiä tanssikilpailua taiteltavan sanomalehden päällä ja koristella isot sydänpiparit, ja oli minulla kai joku muukin ässä hihassa... Antti Tuisku piti osaltaan huolen hyvästä menosta!
pientä suolaista, cocktailpalat, itsenäisyyspäivän pientä syötävää, crostinit, leipäset

tarjottavaa syntymäpäiville, lasten syntymäpäivät tarjoilut
savulohipiiraat torttutaikinasta, helpot lohipasteijat
Heti perään kahvittelimme myös sukulaisten kanssa, ja yllättävän hyvin lapset jaksoivatkin pitkän juhlapäivän. Meidän kaikki sukulaiset tulevat pitkän matkan päästä, joten suolainen vie yleensä voiton juhlapöydässä. Tällä kertaa kokeilin jotain uuttakin, itse tykkäsin eniten helpoista "savulohipasteijoista" ja punajuuri-homejuustoleipäsistä. Överisuklaakakku nutellatäytteellä sen sijaan oli vähän floppi. Tai oikeastaanhan turvauduin kääretorttukakkuun, koska kakkupohja lässähtää minulla aina.
Illalla ehdimme vähän tutkia yhdessä kivoja lahjoja ja henk. koht. Instassa jo vilautinkin, minkä vähän isomman projektin aloitimme uuden työpöytäni ääressä. Onpa kivaa pitkästä aikaa keskittyä noinkin pieneen pipertämiseen, 500 palan palapeliin! Keittiön pöytä olisi ollut vähän hankala noin isolle palapelille, joten onneksi en ollut vielä koneideni kanssa ehtinyt valtaamaan työpöytää. Illalla ehdimme vielä käymään Turussa katsomassa jouluvalaistua kävelykatua ja Stockmannin satumaista näyteikkunaa. Oli kuulemma ihanin synttäripäivä ikinä! :)

Näiden kekkereiden jälkeen joulu onkin jo ihan nurkalla, ja saa alkaa huolella virittäytyä joulukauteen. Itsenäisyyspäivää, pikkujouluja, lasten joulujuhlia ja muuta pientä odotettavaa... Hyviä marraskuun viimeisiä päiviä, laskeudutaan joulukuuhun!
FB | IG
Katri

Taikaa Turussa

$
0
0
Ei täällä suotta mainosteta Turkua joulukaupungiksi. Viime viikolla silmiini sattui ehkä jostain paikallislehdestä juttu Satusilloista. Ohikulkijat ihmettelivät kymmeniä ja taas kymmeniä kuusia, jotka oli raahattu Kirjastosillalle ja Teatterisillalle. Arvailuista huolimatta joulukuusimyyjäisistä ei ollut kyse, vaan tempauksesta pukea Aurajoen yli kulkevat kävelysillat jouluun. Lähdimmekin katsomaan Teatterisiltaa ihan varta vasten sunnuntai-iltana synttärijuhlien jälkeen. Väkeä oli yllättävän vähän paikalla, vaikka Satusiltojen avajaiset olivat tuona nimenomaisena ensimmäisenä adventtina olleet pari tuntia aiemmin. Tuuli oli aika hyytävä, mutta tarkenimme kuitenkin tehdä pienen kävelykierroksen keskustassa. Eskimoiksi pukeutuneina kävelykierroksemme kulki Stockmannin näyteikkunoiden kautta tunnelmalliselle Satusillalle, ja voitte vaan uskoa, miten tohkeissaan lapset olivat tästä joulunavauksesta!
 
stockmann näyteikkuna turku, joulumaailma, näyteikkunasomistus, joulun satumaa
 
stockmann näyteikkuna turku, joulumaailma, näyteikkunasomistus, joulun satumaa, joulutaikaa lapsille turku
stockmann näyteikkuna turku, joulumaailma, näyteikkunasomistus, joulun satumaa
Stockmannin näyteikkuna yllätti tänäkin vuonna. Isompi tiesi jo viime vuoden perusteella odottaa jotain spektaakkelimaista. Hän muisti, että sensorin edessä kättä heilauttamalla satumaailmassa tapahtuu taas jotain yllättävää. Näkymättömät siimat vaan viuhuvat ja ikkunan takana eläinten maailma elää omaa tarinaansa välittämättä ohikulkevista kiireisistä. Eipä silti, kyllä näyteikkuna tuntuu hyvin pysäyttävän ihmisiä hetkeksi uppoutumaan toiseen todellisuuteen. Miltäköhän tuo elämys lapsesta tuntuu? Huokailuista ja ihanan hokemisesta päätelleen aika ikimuistoista varmaan..
 
 
 
stockmann näyteikkuna turku, satumaailma lapsille, joulumaa turku, lasten joulu turku
 
 
 
 
 
 
satusilta turku, teatterisilta, lasten joulu turku, joulun satumaa
Pari korttelia alas aurajokirantaan, ja Teatterisilta loisti jo kaukaa, vaihtaen tiheään väritystään. Sillalla sai kirjaimellisesti sukeltaa satumaailmaan, sillä siellä kuului myös tonttujen kuiskutusta ja ehkä muistaakseni myös jotain hentoa musiikkia. Tuolloin en sitä tiennyt, mutta myös Kirjastosilta on puettu Satusillaksi, ja kuusia on silloilla peräti 200!
 
Hieno tempaus naapurikaupungilta, ihania ilmaisia huveja! Näistä, jos mistä tulee joulumieli, vai mitä? Ja hei, ihanaa joulukuun alkua!
 
FB | IG
 
Katri
 

 

 

Vihersisustamisen kautta jouluun

$
0
0
Tunnelmallinen joulu kukkakauppa


joulukukat turku kukkakauppa
Tiedättekö mikä on paras tapa virittäytyä jouluun? Veikkaan, että arvaatte, sillä myös Kotilaiturin Kati kertoi juuri käyneensä lähestulkoon pyörtymässä Tanskalaisessa kukkakaupassa... Käykäähän kurkkaamassa, ihastuin erityisesti ideaan kieputtaa juuttinarua hyasintin sipulin ympärille! Ja siis se paras tapa virittäytyä jouluun, ihan selkeästi jotain kukkahommia... Olen melko varma, että melkein mikä tahansa kukkien tai vihreän kanssa hääräily saa endorfiinisi hyrräämään ja stressihormonit laskemaan, mutta jos ei meinaa tehota, niin käynti kukkakaupassa tai puutarhamyymälässä on takuukeikka joulumielelle. Ihanaa, kun monissa kukkakaupoissa on nykyään muutakin kodin somistusta, ovathan viherkasvit ja kukat selkeästi osa sisustusta.
 
flör kauppila turku, kukka- ja puutarhaliike, joulukukat turku
 

Kuka muuten muistaa vanhan Kauppilan? Siis sen puutarhamyymälän Turun eteläpuolella. Olen käynyt siellä viimeksi pari vuotta sitten kesäkukkaostoksilla, ja tällä viikolla kun piipahdin katsomaan joulukukkia, niin en ollut uskoa samaksi liikkeeksi. Mietin ensin, onko kaikki vaan kauniiden jouluesillepanojen ansiota, mutta selvisihän se sitten lehdestäkin - Kauppila on tuotu tähän päivään ja tunnetaan jatkossa nimellä Flör. Oi, tykkään tuosta uudesta ilmeestä kyllä!
 
 

 
Tajusin, että en ollut käynyt siellä pariin vuoteen sen vuoksi, että minulla oli jotenkin tosi nuhjuinen mielikuva paikasta, ehkä pysähtynytkin. Siitä asti, kun menin yhdeksän vuotta sitten kesätöihin puutarhamyymälään, olen kantanut kukkakipinää sisälläni ja rakastanut kierrellä puutarhamyymälöissä ja kukkakaupoissa. Viime aikoina vaan olen ihmetellyt, mistä kaikki hankkivat ihanat kukkasensa ja erityisesti leikkovihreät, pitkät eukalyptuksen oksat ja kaikkea vähän erikoisempaa. Niin, pariin vuoteen ei tullut poikettua, mutta tällä viikolla oli pakko mennä heti uudelleen kameran kanssa heilumaan! Jos vihreään haksahtanut sisustaja näkee niin paljon kaikkea silmää hivelevää, niin eihän sitä voi jättää kuvaamatta, eihän? Esimerkiksi noita alla olevia ilmakasveja (tillandsioita) olen etsinyt vaikka mistä..
 
tillandsia turku ilmakasvit
 
 

jouluhavut turku, joulukukat turku
Joulu on tänä vuonna ihanan maanläheinen. Parasta siinä on se, että kotiin saa kaunista ja luonnollista tunnelmaa vähällä vaivalla, ja ehkä jopa oman pihan antimista. Silti koti ei näytä liian koristellulta. Hauskan näköinen idea oli laittaa koivun (?) oksista peite ruukulle. Siitä tulee vähän pesämäinen vaikutelma. Nyt saa olla risuista ja rosoista!
 
Joko teillä on somistettu joulua kukkasin? Minä en ole vielä päässyt kunnolla vauhtiin, mutta nyt on kyllä vaarana että lähtee mopo käsistä kun alkaa ideoita lennellä... Ja kaiken kukkuraksi tuolla Kauradun Flörissä on joulun avajaiset nyt lauantaina ja sunnuntaina! Ensimmäiset hyasintit ainakin (aion kokeilla sitä lankakieputusta) tulee varmasti hankittua, ja ehkä vähän havuja.. Valkoinen leikkoamaryllis on kyllä minun jouluni ultimaattinen suosikki, se kestääkin ihanan pitkään. Katsotaan, mitä löytyy!
 
Toivottelen siis ihanaa joulukuun ensimmäistä viikonloppua, ja inspiraatiota joulun laittoon!
 
FB | IG
 
Katri

Joulumieltä, jokaiselle

$
0
0
Joka vuosi tähän aikaan minulle tulee pieni jouluahdistus. Ahdistus alkaa siitä, kun kaupoissa alkavat joulusuklaaröykkiöt lisääntyä. Mietin, mihin se kaikki kulutetaan. Miksi ihmiset lappaavat ostoskärrynsä täyteen suklaata, lahjoja ja krääsääkin? Ruokaa menee valtavat määrät hukkaan, ja monet lapset saavat aivan yltiömäisesti lahjoja. Aikuisetkin! Onhan joulu antamisen juhlaa kyllä, mutta harmi, kun se antaminen ja saaminen ei jakaannu millään määrin tasan. Se tuntuu tosi epäreilulta, ja tunnen itseni tosi pieneksi ja nöyräksi sen tosiasian edessä, että kaikille joulu ei ole vain iloinen juhla.
Toiset joutuvat miettimään, miten tehdä lapsille joulua, kun ei ole varaa mihinkään. Lapset eivät välttämättä edes odota mitään, lahjalista on älytön ajatus. Elämä heittelee - toisille tilanne on yllättävä, ja toiset ovat eläneet samaa polkua läpi elämän, lapsuudesta oman vanhemmuuden kautta vanhuuteen. Toiset ovat yksin, ja on heitä, jotka joutuvat pelkäämään kotonaan, joulunakin. 
jouluapua


Meille on tullut lasten kanssa perinteeksi osallistua Joulupuu-keräykseen, eli olemme käyneet hankkimassa lahjat kahdelle suunnilleen saman ikäiselle lapselle. Viime jouluna tuli ensimmäistä kertaa tilanne, kun en oikein osannut kiemurrella ulos kysymyksestä, miksei joulupukki tuo lahjoja kaikille lapsille.. Joulupuu-keräyksessäkin usein isompien lasten pakettikortit jäävät viimeiseksi, joten tänä vuonna päätimme ystävän kanssa yhdistää voimamme ja hankimme vähän isomman lahjakortin vaateliikkeeseen jollekin varhaisteinille. Lasten kanssa käydään kuitenkin osallistumassa myös, koska meistä on tärkeää keskustella siitä, että on lahjat eivät ole itsestäänselvyys, ja on tärkeää auttaa ja ilahduttaa.
Viikko sitten törmäsin Facebookissa Jouluapua -sivustoon, joka saattaa yhteen avun tarvitsijoita ja avun antajia. Itkin, kun luin perheiden tilanteita ja pyyntöjä. Jouluruokaa, lapsille toppavaatteet, vähän koristeita. Päätimme, että tänä vuonna emme lähetä joulukortteja, vaan lahjoitamme niihin kuluneilla, noin viidellä kympillä joulua jollekin perheelle, joka sitä oikeasti tarvitsee. Perheisiin saat yhteyden klikkaamalla kuvaa kartalta. Mies tietää herkkyyteni, mutta ei silti meinaa ymmärtää miten ääneni murtuu joka kerta, kun kerron, miten asia etenee perheen kanssa... Miten pientä he toivovat, ja miten kiitollisia ovat yhteydenotosta.
lasten jouluMonilla perinne on ehkä Pelastusarmeijan joulukeräys, toisilla joku muu, mutta yhtä kaikki, tästä tulee minun joulumieleni. Joku taas antaa aikaansa tai kutsuu naapuritkin joulupöytään, joku vie kirjoja lastensairaalaan. Auttamalla muita voin oikeasti kokea sen, että joulu on antamisen juhlaa. Muistan, että ainakin Lady of the Mess -blogin Arja on jonain vuonna listannut eri tapoja auttaa, mutta harmikseni en löytänyt sitä arkistosta. Haluatko vinkata, miten voisi tehdä hyvää jouluna?
Kuvat ovat viikontakaisista kotipikkujouluista. Pianoa tulee soitettua harmillisen vähän muuten kuin jouluna, mutta joulunaikaan sitten koko vuoden edestä! Ensimmäiset joululaulut aiheuttavat aina vallankaappauksen pianolla ennen kuin olen ehtinyt kunnolla aloittaakaan, mutta seuraavina päivinä voi sitten jo soitella lempilaulujakin joulupukkien ja tiptappien välissä.
Hyvää toista adventtia, suloista sunnuntaita ja joulumieltä jokaiselle! <3
FB | IG
Katri

Pikkusuolaista itsenäisyyspäivään

$
0
0
Itsenäisyyspäivän ilta huipentuu huomenna taas juhlavastaanottoon Presidentinlinnassa. Se taitaakin olla Suomen seuratuin tv-lähetys, joten veikkaan, että monissa kodeissa kokoonnutaan television ääreen yhdessä seuraamaan juhlahumua. Kenellä on upein puku, kuka tulee kenenkin kanssa ja kuka kohahduttaa.
 
Kertookohan se vanhaksi tulosta, että nykyään odotan niitä haastatteluosuuksia eniten?! En kuitenkaan tunne ketään julkimoita, joten kättelyvaihe menee ihan toisella silmällä seuraten. Telkkarimaratonin parhaita puolia onkin se, kun voi käpertyä sohvan nurkkaan mutustamaan jotain pientä.
 
Jos itsenäisyyspäivän pikkupurtava on vielä mietinnässä, niin tässä olisi yksi helppo vaihtoehto viime viikonlopun synttäreiltä!
 
crostinit, coctailpalat
 
 
Helpot crostinit kahdella täytteellä
 
Punajuurihomejuustocrostinit
2 etikkapunajuurta
1 dl suolapähkinöitä
 
50 g pehmeästi levittyvää homejuustoa (esim. Castello)
1 dl ranskankermaa
1 tl juoksevaa hunajaa
 
Chorizocrostinit
pieniä chorizo- tai salamisiivuja
ruohosipulituorejuustoa
viinirypäleitä
 
Paahtoleipää

Täytevariaatioitahan voi kehitellä mielin määrin, ja paloista tulee nätimpiä muotilla tai pienen juomalasin suulla leikaten. :)

Täytevaihtoehtoja:
- sitruunamehussa käänneltyä avokadoa ja balsamicoa
- savulohta ja piparjuurijuorejuustoa (+ranskankermaa pehmentämään)
- pari ohutta tikkua leipäjuustosta ja mustaherukkahilloa
 
 
pientä suolaista juhliin, crostinit täyte, coctailpalat
 
Jauha punajuuret ja suolapähkinät sauvasekoittimella. Notkista homejuusto ja sekoita joukkoon ranskankerma. Paahda leivät paahtimessa, ja ota niistä nättejä paloja muotilla tai ronskisti leikkaamalla vaan. Laita paloille molempia levitteitä, ja ehkä päälle vielä vähän suola- tai pistaasipähkinöitä.
 
Laita toisten palojen päälle nokare notkistettua ruohosipulituorejuustoa, ja taita pari siivua chorizoa päälle. Laitoin ne coctail-tikulla kiinni, ja painoin päälle vielä viinirypäleen, niin muutaman tunnin päästä ne pysyivät kasassa ilman tikkuakin.
 
Punajuuritäytteen ohje on Jouluherkut 02/16-lehdestä.
 
pientä suolaista juhliin, crostinit täyte, punajuurilevite, coctailpalat
 
 
Työpäivä vielä edessä, ja sitten orientoitumaan 99 vuotta täyttävän itsenäisen Suomen juhlintaan. Itsenäisyyteen liittyvät asiat ovat olleet nyt kotona pinnalla, kun ekaluokkalainen kertoilee kovasti oppimiaan asioita ja kyselee tietysti, miten kaikki menikään. Ei näin suurta kiitollisuutta, itsenäisyydestä, voi edes sanoin ilmaista... Olen aina joskus miettinyt, että mitäköhän vastaisin, jos minulta kysyttäisiin vaikkapa Linnan juhlissa, että "Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?". Sönköttäisin varmaan jotain ihan outoa, koska ei niin isoon asiaan kaikki kuulostaa liian lattealta.. Heh, kaikkea sitä miettiikin.. Onneksi ei varmaan tarvitse lähivuosina varautua juhlakutsuun! :)
 
Ihanaa juhlapyhää kaikille, itsenäisen Suomen kunniaksi!
 
FB | IG
 
Katri

Vapaapäivän sisustusilo

$
0
0
Olen viettänyt itsenäisyyspäivää itsekseni, sillä muu perhe lähti puuhommiin maalle sunnuntai-iltana. Onneksi mies sai järjestettyä vapaan, kun esikoisella oli arkivapaa koulusta. Minulla taas oli eilen vielä töitä, ja illalla ja tänään tein pari pientä kuvaushommaa.
 
On ollut tosi outoa olla yksin. Hämmentävintä on ollut huomata, että joku jättää kuitenkin astioita tiskipöydälle, vaikka tiskikoneessa olisi likaiset. Olen popittanut jatkuvalla syötöllä samoja soittolistoja Spotifysta, jammaillut sydämeni kyllyydestä ja kaiken heilumisen lomassa unohtanut syödä, kun ei malta! Hitsin tanssijalka, meinaa lähteä ihan väkisin viemään! Perjantaina olisi pikkujoulut, mutta täytyy silloinkin hillitä ja lähteä aikaisin kotiin, koska lauantaina on se kauan jännittämäni eka oikea hääkuvauskeikka! Ette ehkä uskokaan, miten paljon olen valmistautunut ja huolehtinut varasuunnitelmista..
 
olohuonen talvisisustus, puinen liukuovi

tauluhylly somistus, puinen tähti granit

olohuonen talvisisustus
 
 
olohuoneen talvisisustus, ikea ektorp harmaa sohva, tauluhylly somistus olohuoneessa
Päivänvalon aikaan oli ihana järjestellä paikkoja. Minun piti myös tehdä vähän joulusiivousta (lue, kunnon raivausta), mutta en osaa aloittaa kunnon siivousta ennen kuin olen laittanut tavarat paikoilleen. Ja sitten tulikin jo hämärä! No, ehkä ehdin vielä ottaa jonkun pienen siivousprojektin, ennen kuin nälkäiset ja väsyneet tulevat kotiin.
 
lastenhuoneen talvisisustus, room to room
 
lastenhuoneen talvisisustus, vanha senkki, lasten leikkihuone

piparkakkutalo ja piha, gingerbread house

Viikonloppuna saatiin tehtyä pieni piparkakkutalo. Katsotaan kuinka kauan se säilyy syömättä tuolla tyttöjen huoneessa! Tykkään tosi paljon tuosta valosarjasta, jonka ostin Granitista muutama viikko sitten. Siinä on kahden kokoisia pallukoita, ja se on aika jämäkän oloinen. Myös väliovi on saatu paikoilleen, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Se on iiiihana, lupaan kuvia keittiöstä päin myöhemmin!
 
Leppoisaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille! <3
 
FB | IG
 
Katri

Keittiön kaunistus, vanha ovi liukuoveksi

$
0
0
Pitkä projekti, jonka kanssa meinasin heittää kirveen kaivoon monesti.. Jo yli vuosi saimme ajatuksen laittaa eteisen ja keittiön väliin välioven, koska eteisestä vetää aika paljon. Otin asian puheeksi ja saimmekin äidin äitini lapsuudenkodista vanhan puisen oven, aivan upean kaunottaren alkuperäisillä kahvoilla. Vanhassa navetassa on ollut tilaa säilyttää, että sikäli on ihan onni, että aiemmat polvet eivät olekaan hävittäneet kaikkea.
 
keittiö kvik mano, vanha ovi liukuoveksi, vanha puuliesi moderni keittiö

kvik mano keittiö, vanha ja uusi, modern home with a twist, puuliesi, vanha puuovi, diy liukuovi
Ovessa oli kaksi maalikerrosta, ja niistä tulikin paljon suurempi haaste, kuin olisin kuvitellut. Maalia yritettiin poistaa:
- kuumailmapuhaltimella ja lastalla
- ihmeaineeksi kehutulla Nitromorsilla. Ei tullut muuta kuin kauhea haju.
- tasohiomakoneella. Sillä sain isot pinnat, mutta ei peilejä.
- rälläkällä (mikä sen oikea nimi on?), johon laitettiin pyöreä hiontalaippa kiinni, ja sen avulla sain peilien urat hiottua, mutta en kulmia ja reunoja riittävän hyvin. Kierroksia tuolla koneella on hurjasti enemmän kuin hiontakoneella, minkä vuoksi sitä ei pidetty ihan ensimmäisenä vaihtoehtona. Sillä voi saada pahaa vahinkoa niin itselle kuin hiottavalle pinnalle. Tässäkin tapauksessa hiontalaipat kuluivat vain ihan reunoilta, koska jos olisin laittanut pyöröhiomakoneen oven pintaan kiinni, olisi se tehnyt pyöreää jälkeä. Suojalasin olivat välttämättömät, sillä kone myös veisteli tehokkaasti tikkuja ja sinkoili niitä pitkin poikin.
- loppusilaus kolmiopäisellä terällä. Kuva tässä aiemmassa postauksessa.
 
Huh, lopulta hiottu! Usko loppui jokaisen kokeilun jälkeen moneksi kuukaudeksi, ja sen vuoksi projekti venyikin. Lopuksi puupinta öljyttiin vielä pari kertaa Osmo Colorin kirkkaalla puuöljyllä.
 
vanha puuliesi ja väliovi keittiössä

 
 
Päätimme kiinnittää liukuoven kiskon sisäisellä mekanismilla, eikä niillä ladonovikiinnikkeillä, joita aiemmassa postauksessakin mietin. Ne olisivat tulleet kiskon yläpuolelle, mutta pidimme vähän turhana riskinä sitä, että ovi putoaisi joskus kiskoiltaan. Ehkä epätodennäköistä, mutta ajattelimme, että jos joku lapsi esimerkiksi liian voimakkaasti heilauttaa oven jompaan kumpaan suuntaan, niin huonostikin voi käydä.
 
diy liukuovi, vanha ovi väliovi
Liukuovikiinnikkeitä ei niin vaan löytynytkään rautakaupoista hyllystä, vaan ensin piti keksiä itse kiinnityssysteemi, ja tilata esim. Helaformilta tarvikkeet rautakauppaan. Listaan alle tarvikkeet, jos joku miettii samantyyppistä ratkaisua. Tarvikkeet löytyvät täältä. Muistaakseni mieheni soitti vielä Helaformille ja varmisti, että nämä osat sopivat yhteen ja käyvät tuon paksuiselle ovelle.
 
Tarvikkeina oli siis
- liukuovikisko 150 cm
- pyörästöt, 2 kpl
- seinäkannatin 3 kpl
 
Osat maalattiin mustalla maalilla. Onneksi kyselin teiltäkin mielipidettä mustista vai metallinvärisistä kannattimista, nimittäin on tuo musta vaan niin hyvä! Mikähän minuun oikein meni, kun harkitsin niin voimakkaasti jättää kaiken teräspinnalle?!
 
Muuten, Minna Jones'n blogissa on myös seikkaperäiset ohjeet liukuoven toteuttamiseen niiden kiskon yllä kulkevien työntöovenpyörien avulla, ja Valontalo -blogissa ohjeet simppeliin liukuovitoteutukseen. Yritin itse etsiä kovasti ohjeita, mutta tämä meidän toteutus oli loppujen lopuksi ihan vain järkeilyä miehen, rautakaupan ja Helaformin kesken.
 
keittiö kvik mano, vanha ovi liukuoveksi diy, vanhan talon remontointi modernimmaksi, vanha puuliesi moderni keittiö
 
Ai niin, ovi on kymmenen senttiä liian lyhyt! Mietimme vielä, pitäisikö ovea laskea hieman, ja tehdä esimerkiksi kynnystä peittämään rakoa. Toisaalta, tajusin heti laitettuamme oven paikoilleen, että kissamme ei pääsisi kulkemaan kylppärissä sijaitsevalle laatikolleen, jos alareunassa ei olisi rakoa. Että sikäli hyvä, että ovi on vähän tyhmän näköisesti liian matala..
 
Yläkerrassa näkyy myös uusi isompi työpöytäni, joka myös valmistui vähän aikaa sitten. Vähän jo mietin, onko koko kodissa liikaa puuta, kun pöytäkin tehtiin liimapuulevystä, mutta se kyllä tuntuu tosi mukavalta käden alla. En ole kyllä päässyt vielä lainkaan testaamaan työpöytää käytössä, koska pöydällä on kesken 500 palan palapeli. Näyttää siltä, että se jäi minun tehtäväksi, nimittäin ei ihan jaksa tuo kärsivällinen esikoinenkaan keskittyä niin ison ja pikkutarkan palapelin tekemiseen...
 
Tällaisten sisustusuutisten myötä toivotan teille ihanaa viikonloppua! Itselle on tulossa aika työntäyteinen, mutta todella innostavan kutkuttava kuvauspäivä! :) Ai niin ja menovinkki tälle päivälle: Paraisilla aivan ihanat joulumarkkinat Gamla Malmens Julmarknad. Viime vuoden tunnelmiani voit lukaista täältä. Harmittaa vähän, kun en itse pääse tänä vuonna.. Siellä on niin käsin kosketeltava joulutunnelma! <3
 
FB | IG
 
Katri

Kuusi ja ystävät toivat joulun

$
0
0
Eilen aamulla sohvalla makoillessani mietin, mitä kaikkea olin ajatellut tehdä ennen joulua. Minulla ei ole moneen vuoteen ollut mitään todellisia joulusuunnitelmia, koska totesin että tulee vaan paha mieli kun en saakaan aikaiseksi kaikkea mitä suunnittelen. Joulukuu on kyllä mennyt ihan älytöntä vauhtia, vaikka muutama viikko sitten ajattelin, että tänä vuonna saattaisin jopa tehdä jonkinlaista joulusiivousta. Ajattelin myös tehdä vähän jotain suklaakarkkeja, keksiä lapsille jotain jouluisia yllätyksiä, leipoa jotain jouluista.. Ja ehkä voisi käydä joulumarkkinoillakin. Onneksi tiesin kokemuksesta, että ne on syytä jättää vain hiljaisiksi kuiskauksiksi taustalle, jos tulee hyvä rako ja sopiva fiilis. 
joulukuusi
joulukuusen koristelu, lapset, joulukoti, lapsiperhejoulu


joulukuusen koristelu, joulukuusi, julgran, christmastree decorating
No, ei tullut, ja tonttukin on ollut tänä vuonna vähän hajamielinen kalenterinsa kanssa. Hienosti on kyllä seivaillut tilanteita, se täytyy sanoa. Toisaalta, en koe että olisi jäänyt mitään olennaista elämättä ja olematta. On ollut aikaa laulella joululauluja, leipoa pipareita ja olla vaan. On ollut aikaa leipoa extempore joulutortut ja glögit, ja tehdä joulupiknik olohuoneen lattialle. Tiedän, että kokisin oloni tosi typeräksi jos siivoilisin huushollia tai valmistelisin jouluruokia päivätolkulla, ja vanne vaan kiristyisi pään ympärillä. Kysyisin itseltäni, miksi minä teen tätä? Lapset kuitenkin vetävät ihan siihen perusarkeen. Kyse on selkeästi siitä, että olen löytänyt asiat, joihin mielelläni käytän aikaani, ja samalla hyväksynyt sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä. Kotilaiturin Kati sanoi hyvin, kun poikkesin kaupalla ja tiedustelin joulustressistä (mikä ihme small talkin aihe sekin on, että kaikki olettavat toisten potevan joulustressiä?): noo se stressi on vähän semmoinen että sen taakse on hyvä piiloutua.. Ihanaa aikuisen naisen viisautta! Taas yksi ohjenuora tälle juniorille (joksi työkaveritkin minua kutsuvat).



Sitten on myös asioita, joista joulumieleni oikeasti nousee, mutta joita en ole ehtinyt/muistanut tehdä. En ole esimerkiksi muistanut kuunnella juurikaan joululauluja, enkä lueskella vanhoja joululehtiä, vaikka otin ne kaapista esille kuukausi sitten. Viikon päästä kaikki nämä joulunalusaikaan liittyvät kliseet ovat niin so last season.

Yksi ehdottomista joulusuosikeistani on kuusen tuominen sisään. Meillä on niin upea tilanne, että pappani on tuonut meille jo kolmena vuotena ison kuusen kotimetsistä sadan kilometrin päästä. Katsellut ympäri vuoden sopivia kuusipuita ja sitten joulun alla kiertää hakemassa kullekin sopivan. Ihan mieletön onni, noin suuri kuusi maksaisikin ihan hirveästi!

Eilen vietettiin pieniä pikkujouluja ystäväperheen kanssa, ja nyt voin sanoa, että joulufiilis alkoi tuntua sydämessä asti. Lapset kirmasivat ympäri taloa ja me aikuiset yritimme kuulla toisiamme pöydän toiselle puolelle (välillä desibelit olivat kaikkea muuta kuin rauhaisaa jouluista taustamusiikkia). Yritettiin laulaa lasten kanssa joululauluja, mutta se meni kilpalaulannaksi pienimpien nahistellessa ja vääntäessä yhtä mittaa syliin ja pois. Loppujen lopuksi muutaman lasten suosikkilaulun jälkeen jälkikasvu hävisi yläkertaan, kun rouvat jäivät soittamaan ja hoilottamaan joululauluja sydämiensä kyllyydestä. Miehet mutisivat metelistä, mutta tulkitsimme sen kantautuvan lasten leikeistä... 
pienet snacsit, pientä suolaista, pienet coctailpalat, savulohitäyte crostinit, mätileipäset

lohitäyte saaristolaisleiville, mäti, punasipuli ja smetana. Leipäpalat, pientä suolaista, coctailpalat

Vahingossa olimme myös suunnitelleet lähes samanlaiset syötävät - olin tehnyt kylmäsavulohitäytettä saaristolaisleiville ja smetana-mäti-punasipuli täytteisiä sydänpaloja, ja sieltä kaverit tulivat lämminsavulohitäytteen, saaristolaisleivän ja sydänmuotin kanssa! :) Kokeilin liekittää kylmäsavulohta kaasuliekinheittimellä, ja sehän meni ihan kuin Strömsössä!
Tonttu on ollut myös päätöidensä suhteen sen verran laiska, että on hommannut vasta kummilapsille ja jouluapu-keräyksiin lahjoja, mutta omat on vielä järjestämättä. Voi olla, että tänään on joku muukin kaupoilla, joten kärsivällisyyttä kohtalotovereille...
Hyvää neljättä adventtia kaikille, jouluiloa koteihinne!
FB | IG
Katri

Joulun parhaat

$
0
0
 
Aatosta on pari hassua päivää, ja joulukuvat alkaakin ehkä jo olla vähän nähty. Moni on ehkä heivaamassa kuustakin jo pihalle, mutta en minä vielä raaski.. Tulimme eilen kotiin sukuloituamme pyhät kotikonnuilla, ja kyllä vielä tekee mieli fiilistellä joulukotia. Aaton vietimme kotona mukavan rauhallisissa merkeissä. Tytöt olivat vähän kuumeisia, eivätkä jaksaneet niin kovin touhottaa, ja mieskin kiitteli ihanan rauhallista joulutunnelmaa. Joka vuosi vähemmällä höösäämisellä - siitä taitaa tulla meidän jouluperinteiden ydin.

joulukoti

joulusisustus, perheblogi, sisustusblogi joulu




arabia runo joulukattaus, kattaus, tablesetting christmas


joulukoti, joulukattaus, arabia runo, sisustusblogi joulu





Ikkunat saatiin taas mukavan lähmäisiksi, kun lapset taskulampun valossa tuikkivat, josko siellä jo näkyisi vilaus joulupukista. Tulihan se lopulta, terassin ovesta niin että lapset vähän oikein säikähtivät kolkuttelijaa. Pikkuneiti oli aivan täpinöissään... Jokaisesta paketista ilo niin ylimmillään, käsi ojossa odottamassa kun oma nimi luettiin paketin päältä.
 
Aatonaattona paketit aiheuttivat suuren murheenkin, kun selvittelin erään tärkeän paketin kohtaloa. Osa ehkä siitä jo lukikin blogin Facebook-sivulla, siellä on koko tarina. Posti on siis hukannut valtavan paketin, jonka olimme keränneet työkavereiden kanssa eräälle suurperheen yksinhuoltajaäidille. Tuntuu aivan käsittämättömän pahalta, että näiden lasten tiettävästi ainoat joululahjat jäivät jonnekin matkan varrelle, tai pahimmassa tapauksessa jonkun hyväkkään haltuun. Toivottavasti paketti vielä löytää, vaikka ei se joulumieltä enää tuo..
 
joulukirje rakkaalle, joululahja miehelle

joulukirje rakkaalle, joululahja miehelle
 
 
Aloitettiin miehen kanssa uusi jouluperinnekin.. Lahjojen antaminen on aina ollut meille vähän vaikeaa, kun mies ei oikeastaan koskaan halua mitään, ja toisaalta hänelle tulee ihan tarpeeton stressi siitä, että yrittää keksiä minulle jotain. Minä taas en oikein näe mitään mieltä siinä, että toivon jotain, jonka tiedän saavani. Vielä kun kaikki lahjat menevät samasta taloudesta, niin se on aivan sama, kuin ostaisi itse sen mitä haluaa. Koska yllätykset ovat kuitenkin ihania, niin päätimme kirjoittaa toisillemme kirjeet! Aattoiltana olikin aika mukava kellahtaa suklaarasian viereen lueskelemaan toisen ajatuksia. Tuli mieleen armeija-aikainen kirjeenvaihto.. Tästä tuli ehdottomasti jouluperinne molempien mieleen!
 
Tulin sopivasti itsekin kipeäksi, kun tässä nyt olisi välipäivät lomaa. Heti aattoiltana pukkasi kuume vieraiden lähdettyä, ja nenä on ihan punainen niistämisestä. Toivotaan, että edes loppuviikosta oltaisiin vähän terveempiä.. Nyt tulee ainakin levättyä, joten toisaalta, ehkä tämä loma tulee tarpeeseen..
 
Miten teidän joulunpyhät ovat sujuneet? Mukavia välipäiviä! <3
 
FB | IG
 
Katri

Tunnelmalliset talvihäät ja uuden vuoden tavoitteita

$
0
0
Nyt minulla on paha kuume.. Nimittäin hääkuume. Asiat ovat sikäli hyvin, että itselläni ei ole mitään hinkua uusimaan seremonioita. Sen sijaan tunnistan kaipaavani häätunnelmaa - pientä aistittavaa jännitystä, ja käsin kosketeltavaa rakkautta. Ja sitä, miten toiset ihmiset ovat onnellisia läheistensä puolesta. Se liikuttaa tällaista herkkistä.

Haluankin kertoa teille tarinan Maijan ja O-P:n häistä, kuvien kautta. Häät järjestettiin tunnelmallisessa Villa Promenadessa Ruissalossa, ja vihkiminen tapahtui Pyhän Henrikin taidekappelissa Hirvensalossa. Kertakaikkisen upeat puitteet ensimmäisiin oikeisiin häihini.
 
villa promenade ruissalo, turku häät, hääjuhla ja catering turku



 
kaasot ja morsian, bridesmaids photo

kaasot ja bestmanit yhteiskuva
Ai niin kerroinko, miten päädyin kuvaamaan heidän häät? Maija  otti minuun yhteyttä blogini sähköpostiin, kun he olivat tiedustelleet vierailtaan paikallista, joka voisi tulla kuvaamaan häät. Koska he eivät etsineet ammattilaiskuvaajaa, oli miehen serkku kysellyt täkäläisiltä kavereiltaan, ja eräs vanha ystävä oli minusta vinkannut.
 
Voitte ehkä uskoa miten tohkeissani olin! Ja sen jälkeen tietty lievästi paniikissa. Mitä olin mennyt lupaamaan? Heidän tärkeä päivänsä, jota ei voi sössiä, vaikka ei olisikaan ammattilainen. Hommasin lainaan vararungon, hankin lisää muistikortteja, jotta voin laukoa kahdelle muistikortille yhtä aikaa, ja kehittelin ideoita potretteihin. Tapasin parin etukäteen ja kartoitin kaiken minkä keksin. Hyvin valmisteltu tuo ainakin varmuutta, jos ei muuta.
 
Täydensin myös objektiivivalikoimaani 35mm f/1.4:llä, jolla itseasiassa kuvasin koko häät (paitsi muutaman perhepotretin laajemmalla 24-70mm f/2.8:lla). Vaikka tämä uusi objektiivini onkin budjettisyistä Sigma, niin olen aivan mykistynyt sen laadusta, kun vertaan aiempaan Nikkorin 50 mm 1.4:ään. Ei tuota Art sarjaa suotta ylistetä.

Koska postauksesta tulee kuvien puolesta pitkä kuin nälkävuosi, säästän teidän pidemmiltä sepustuksilta, vaikka tekisi mieli jokaisen kuvan kohdalle jotain kommentoida.

first look hääkuva




hääpotretit turku, weddingportrait bnw, hääkuvaus turku

hääpotretit, turku hääkuvaus


Potretteja jännitin eniten, koska tilanteiden tallentamisessa koen olevani jo vähän harjaantunut, mutta luontevien, mutta aitojen potrettien kuvaaminen ei olekaan niin helppoa. Liikutaan mallien ohjaamisen ja luontevien hetkien löytämisen välimaastossa, jossa yhtä aikaa pitäisi huomioida valon suunta ja valotus, tarkennus ja se tärkein - parin välisen tunteen näkeminen. Ja vielä ajoittain hienovaraisesti ohjata asentoihin ja eleisiin.
 
Kuuluisa valokuvaaja Joe Buissink sanoi opettavaisesti: It's the moment between moments. Sen yritän löytää. Potrettikuvaus alkoikin kiehtoa kovasti.
 














Vihkitilaisuudessa oli uskomattoman kaunis tunnelma. Sisarten lapset tärkeissä tehtävissään, flyygelin ja viulun sointi kaikui kappelin kaarissa kauniisti ja vei musiikin luihin ja ytimiin...
 
Potrettien aikaan oli vielä päivänvaloa, mutta kuulas joulukuinen lauantai hämärtyi pian vihkimisen jälkeen ja juhlapaikalla oltiinkin himmennettyjen, vaikkakin upeiden kattokruunujen armoilla.
 











 



















Oi, mikä tanssi kattokruunun alla! Prrrrrfect! Joko ymmärrätte hääkuumeeni? Näihin tunnelmiin jää niin koukkuun... Ensimmäinen oikea hääkuvaus keskitalven hämärässä oli haasteellinen, mutta selvisin siitä ehkä jopa paremmin kuin uskoin. Olisikin aivan ihana kuvata kesähäät ja toteuttaa potrettikuvaukset ulkosalla.
 
Näin uuden vuoden kynnyksellä on tapana tehdä myös suunnitelmia ja tavoitteita ensi vuodelle. Aion ainakin kuvata enemmän kuin tänä vuonna, ja tavoitteellisemmin. Tiedän, että voin oppia uutta joka kuvauksista, ja aion tehdä töitä sen eteen, että löydän oman kädenjälkeni. En olekaan ehkä koskaan ennen asettanut näin määrätietoisia uuden vuoden tavoitteita.. Hui!
 
Onko sinulla jo uuden vuoden lupaukset tai tavoitteet selvillä?
 
Hyvää loppuviikkoa, ja loppuvuotta!
 
FB | IG
 
Katri

Introvertin tunnustukset

$
0
0
KIITOS! Sydämeni pohjasta, nöyrä kiitos edelliseen postaukseen jättämistänne kommenteista, tykkäyksistä ja kaikista niistä rohkaisevista reaktioista ja kommenteista myös Facebookin puolella. Olin aivan ällikällä lyöty.. En ajatellut, että kuvat niin erityisiä olisivat olleet, tai että saisin niin paljon kannustusta täysin tuntemattomiltakin ihmisiltä! Ette uskokaan miten iso merkitys sillä oli. Ajattelin, että ehkä tätä polkua todella täytyy alkaa laventaa. Omille hommille sokeutuu, mutta kun saa ulkopuoliselta palautetta, voi se saada näkemään jotain uutta itsekin.
 


 
 
Moni kommentoi, että kuvissa näkyy hetkien aistiminen ja vangitseminen. Mietin, että ehkä se introverttiuteni nyt alkaa näyttää hyviä puoliaan. Muistan, kun yliopiston alussa teimme persoonallisuustestin ja en oikein saanut kiinni luonneanalyysista. Tiedostin kyllä vähän huijaavani monivalintakysymyksissä; halusinhan olla sanavalmis, ulospäinsuuntautuva ekstrovertti. Olin nimittäin kapeakatseisesti ajatellut, että ekstrovertit pärjäävät elämässä paremmin. Viitisen vuotta myöhemmin olin varmaan henkisesti kasvanut, sillä pystyin tekemään samaisen testin rehellisin vastauksin. Kuvaus varovaisesta introvertista tuli niin lähelle, että melkein pelästyin.
 

Tutustuessani itseeni olen löytänyt introverttiudestani myös paljon hyviä piirteitä, kuten sen herkkyyden, joka ehkä auttaa aistimaan toisten tunnetiloja ja ohilipuvia hetkiä. Arvelen, että herkkyyteni on tärkein voimavarani. Nyt minun pitäisi ruokkia tätä luonteenpiirrettä, ja samanaikaisesti erottaa tämän mieluista paria, varovaisuutta kauemmaksi. Kauemmaksi pois kuiskimasta epävarmuusmantraa korvanjuurella. Olen kyllä toisaalta ylpeä jo näistä askelista, sillä en kovin mieluusti huutele julkisesti omista jutuista... Omalla Facebook-seinällä blogipostauksen jakaminen on niin kuumottavaa! Se on varmaan se perisuomalainen mitä-ne-muutkin-ajattelee -syndrooma, josta irti pääsemiseksi olen kyllä tehnyt jo vuosia töitä ja tarkoituksella liikkunut epämukavuusalueille.
 
Olkoon vuosi 2017 siis sopivasti haastava, uusia tuulia ja hyvää flow'ta tuova! Irti turhasta epäröinnistä, uskoa itseen ja tulta päin! Niin ja vähemmän sokeria ja vehnää, heh! (Pitäisiköhän nuo ja tipaton tammikuu jättää kuitenkin väliin, ettei hyvä päätavoite murru pikkurepsahduksien alle..?)
 
P.s. kuvat eivät liity aiheeseen varmaan mitenkään, vaan ovat räpsyjä lomaviikoltamme, joka meni täysin sairastupalaisina... Jos ajattelee positiivisesti, niin varmaan ollaan taas koko kevät terveitä ja sairastetaan sitten kesälomalla! :)
 
Katri
Viewing all 184 articles
Browse latest View live